Seitsemänkymmentävuotta Varsovan gheton kansannoususta

Tällä viikolla 19.4-13 tulee kuluneeksi seitsemänkymmentävuotta siitä, kun Varsovan juutalaisten ghetossa alkoi kansannousu saksalaista miehittäjää vastaan. Tuo tapahtuma vaikuttaa maailman historiaan vieläkin.

Seitsemänkymmentävuotta sitten oli meneillään toinen maailmansota ja suurin osa Eurooppaa oli saksalaisten miehittämänä. Toisessa maailmansodassa oli erikoinen ja vaikuttava sivujuonne se, että valloitussodan ohella Saksa toteutti totaalista juutalaisten tuhoamista. Pahin tuhoaminen tapahtui Puolassa johon juutalaisia kuljetettiin ympäri Eurooppaa.  Saksa miehitti Puolan jo syyskuussa 1939 ja alkoi heti siirtää juutalaisia yhteisiin ghettoihin  Puolan eri kaupungeissa. Tuolloin Puolassa oli 3,5 miljoonaan juutalaista ja Varsovassa heitä oli 300,000. Vastaavat luvut nykypäivänä kertovat edelleen tuhoamisen valtavuudesta, Puolassa on tällä hetkellä noin 15,000 juutalaista ja Varsovan juutalaisessa seurakunnassa heitä on vain 400. Saksalaiset eivät olleet yksinään juutalaisten systemaattisen tappamisen takana, vaan miehitetyissä maissa muu kansa antoi myös apua. Se oli pieni vähemmistö joka auttoi juutalaisia selviytymään kansanmurhasta.

Heti, kun saksalaisten miehitys alkoi Varsovan juutalaiset siirrettiin ghettoon, joka aidattiin korkealla tiilimuurilla ja piikkilangalla. Gheton asuin alueelle rauhan aikana oli mahtunut noin 80,000 asukasta ja nyt sinne sijoitettiin 300,000 juutalaista. Pahimmillaan siellä oli 600,000 asukasta, koska saksalaiset siirsivät sinne koko ajan muualta miehitetyiltä alueilta tuotuja juutalaisia. Nälänhätä, taudit ja yleinen kurjuus verotti kansaa ja kuolleisuus oli valtavaa. Vuoden -42 aikana alkoivat systemaattiset kuljetukset Treblinkaan, joka oli noin sadan kilometrin päähän tehty tuhoamisleiri nimenomaan Varsovan gheton asukkaille. Joka iltapäivä kello 15 lähti ghetosta juna noin 6000 tuhoon tuomitun kanssa kohti Treblinkan kaasukammioita.

Keväällä 1943 ghetossa oli enää noin viitisenkymmentätuhatta asukasta. Suurin osa heistä oli kaivautunut kellareihin ja viemäreihin. Pikkuhiljaa tästä ryhmästä alkoi nousta vastarinta ja maan alla aloitettiin keräämään ja kouluttamaan taistelijoita. Aseita oli itsetehtyjä miinoja ja molotovin coctaileja, aseita salakuljetettiin arjalaiselta puolelta pieniä määriä. Merkille pantavaa on ettei Varsovan maanalainen armeija auttanut juutalaisia, vaan valmistautui omaan kansannousuunsa, joka tapahtui elokuussa -44. Juutalaisten suunnitelmissa oli kuolla mieluummin taistelussa, kuin kaasukammioissa. Toivottiin, että vastarinta kestäisi edes viikon ennen, kuin saksalaiset tuhoaisivat gheton täysin.

Kansannousun taistelijoiden esikunta oli osoitteessa Mila 18 kaivautuneena rakennuksen alapuolelle. Saksalaisilla oli käsky tuhota ghetto maan tasalle, mutta juutalaiset pystyivät pitämään puoliaan yli kuukauden. Heitä oli noin pari tuhatta taistelijaa, joista moni oli nuori poika, tai nuori nainen. Heistä pelastui muutama kymmenen, jotka siirtyivät viemäriverkostoa pitkin Varsovan muihin osiin ja siitä maaseudulle. Ghetto tuhottiin täysin polttamalla ja lentopommituksin, siitä ei ole nykyään jäljellä, kuin muutama metri muuria. Ghettoa siistimään siirrettiin Kreikan juutalaiset, jotka orjatyönä siivosivat kaupungin osan puutarhakaupungin osaksi natsien hallintovirkamiehille.

Tuo juutalaisten kansannousu päätyi silloin tuhoon, mutta sen vaikutus elää vieläkin. Se oli ensimmäinen kerta, kun juutalainen kansa nousi sortajaansa vastaan. Tämän esimerkin  voimalla muodostettiin itsenäinen Israel. Israelin olemassa olo perustuu tähän vastarintaan, joka lähti liikkeelle tuhoon tuomitusta Varsovan ghetosta.

2 kommenttia artikkeliin “Seitsemänkymmentävuotta Varsovan gheton kansannoususta”
  1. avatar Tapani Silvo sanoo:

    Nyt näen, että olet saanut roskapostit pois… Tapsa

  2. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Juutalaisia tuhottiin mutta myös paljon muita, myös aivan ”arjalaisia saksalaisia”.
    Listalle jouduit jos olit kommunisti, homo tai vammainen.
    Juutalaisten ylläpitämä ”elokuvamaailma” on vain sumentanut ajatuksemme jotta juutalaiset olivat ainoita kärsijiä ja ei meittin suomalaistenkaa kohtalo olisi tainnut olla sen kummempi kuin venäläisten jos natsit olis valtaan päässy vaikka kuinka ”aseveljiä” oltiin.
    Meillä uhotaan jotta voitimme, torjuntavoiton?
    Jos toinen maailmansota olisi ratkaistu kilpajuoksulla Helsinkiin Neuvostojoukot olisi sinne tulleet mutta Teheranissahan ”päätettiin” jotta ratkaisu on Berliinissä, ei siis Helsingissä.
    Siksi saimme ”torjuntavoiton”.
    Onko muuten nykyinen ”juutalaisvaltion” Israelin ”atomipommipolitiikka” länsimaisella sivistysvaltio tasolla?
    Hehän eivät kunnioita mitään sopimuksia!

Jätä kommentti

css.php