Tekosien tulkintaa

Sain juuri luettua Jörn Donnerin elämäkertateoksen nimeltään Mammutti, jälkeenjääneet tekoseni. Mammuttimainen oli sivumääräkin eli yli tuhat sivua ja niistä olisi saanut jäädä 90% julkaisematta minun mielestäni. Epäilen, että Donner nauraa jossain harmaaseen partaansa, kun sai Suomen kansan kiinnostumaan tästä elämäkerrastaan. Kirja oli ihan harvinaisen sekava, vailla mitään juonta ja jätti minut ihan ymmälleen.

Luin kirjan siksi, että odotin mielenkiintoista aikalaiskuvausta Suomen ja Euroopan sodan jälkeisestä elämästä. Donnerhan on kirjoittanut muutaman kirjan kylmän sodan aikaisesta  Berliinistä ja Neuvostoliiton varjossa elävästä Itä- Euroopasta. Ne ovat erittäin teräviä ja mielenkiintoisia näkemyksiä silloisesta maailmasta. Mammutissa sai eniten tilaa Donnerin ryyppyreissut ja naisjutut 50-luvun Euroopassa. Ensimmäinen sata sivua oli, niin rivo ja törkeä, että olikohan ajatuksena karkoittaa lukija? Vasta kirjan loppupuolella oli muutama kymmenen sivua hänen kansanedustaja kaudestaan ja Euroopan Unionista. Siinä tuli esiin hänen älykkyytensä ja tietämyksensä ulkopolitiikasta. Samoin Lähi- Idän tilannetta hän kuvaili erittäin hyvin ja on selvästi siihen perehtynyt.

En pysty ymmärtämään miksi hän halusi julkaista niitä tyhjänpäiväisiä kirjaamisiaan mistä en löytänyt mitään logiikkaa. Päällimmäiseksi jäi paha mieli hänen lastensa puolesta. Donner toi selväsanaisesti esiin halveksuntana neljää vanhinta lastaan kohtaan. Hän nosti jalustalle kaksi nuorinta poikaansa ja kertoi suoraan muiden lasten olleen eitoivottuja. Miksi ihmisellä on halu jättää sellainen taakka omille lapsilleen, jotka ovat syyttömiä syntymäänsä. Olisi myös riittänyt, jos asian mainitsee kerran sitä ei olisi tarvinnut toistaa läpi koko kirjan.

Olisi mielenkiintoista kuulla mitä mieltä muut ovat kirjasta. En ole vielä kenenkään kuullut lukeneen kirjaa. Donnerin haastatteluja jokainen on kuullut ja lukenut, koska hänestä tuli taas superjulkkis muutamaksi viikoksi. Haastatteluissa hän antaakin itsestään ihan fiksun vaikutelman, mutta kirja kertoo ihan muuta. Mietin myös oliko kirjassa jotain sellaista jota minä en ymmärtänyt. Oliko siinä joku niin ovela pohjajuoni, joka ei minulle avautunut. Kertokaa muutkin mielipiteenne.

160 kommenttia artikkeliin “Tekosien tulkintaa”
  1. avatar Seniori sanoo:

    Valtosen tekstissä mainittiin S u o m e n k a n s a n olleen kiinnostuneen Donnerin viimeisestä, lähinnä juorukirjasta (tekstiharvennukset allekirjoittaneen). Toki ilmeisesti melko huitaisten tehty kirja sai runsaasti julkisuutta Helsingin Sanomien juttua ja televisiohaastatteluja myöten Donnerin 80-vuotissyntymäpäivän alla. Kuitenkin tekee mieli kysyä Valtoseltakin, mitä hän tarkoittaa S u o m e n k a n s a l l a, punaisia vai valkoisia esimerkiksi? Ostettuani taas tällä viikolla parit muut ajankohtaiset polliittiset muistelmat, mm. parin tiedemiehen jo edesmenneestä legendaarisesta kaukopartiomies Alpo Marttisesta, USA:n armeijaan sodan jälkeen siirtyneeestä, voin vakuuttaa, että Donnerin kirja jää suosiolla sivuun. Kirjakauppiaan mukaan Donnerin kirjan myynti ei ole erityisemmin vakuuttanut.

    ”Näytä minulle kirjastosi, niin kerron mikä olet”, on vanha hokema. Nyt vähän kaikkialle levittäytyneet edesmenneen aviomieheni ja minun kirjani, saivat uutta huomiota. Asunnon myyntiä edistämään saapunut kiinteistönvälittäjä, ehdotti kirjoja eri huoneissa pullistelevien kirjahyllyjen siirtämistä varastoon, kun 1920-luvun talon huoneiden huikea korkeus mitätöityy kirjojen alla. Kieltäydyin tällaisesta n.s. tuunauksesta jyrkästi. Jääköön vanha asunto myymättä. Vuosikymmenten aikana paljolti urakaupunkini Helsingin antikvariaateista ostamani kirjat tai koroa perityt ovat lähes lapsiani. Yhteinen kirjaharrastus aviomieheni kanssa oli todella rakas. Totta, ajan henki missitaustaisten sisustajien sanomanakin on se, että kirjat pilaavat sisustuksen. Demokraattista on vain nuhruisten kirjojen lainaaminen rahvaan kirjastoista. Ikiomilla kirjoilla ei saa briljeerata! Ehkä Valtosenkin lukema/kahlaama kyseinen kirja on yhteiskunnan omistama?

  2. Nyt en kyllä tiedä itkeä, vai nauraako seniorin kommenttia. Meillä näyttää olevan yhteinen harrastus eli kirjojen kerääminen. Minulle on kuitenkin lapsesta asti opetettu, että on rumaa leuhkia omistamillaan tavaroilla.
    Sen verran voin suoriin kysymyksiin vastata, että lukemani Donnerin kirja ei ollut kirjaston kirja, vaan ihan oma ostamani. Toisaalta kirjan sisältöä ei muuta mitenkään se kuka kirjan omistaa ja minusta on aika outoa, että mielipidekeskustelu kirjoista yhdistetään omistamiseen. Kuulostaa siltä, että kulttuuri ja talous on pahasti mennyt sekaisin mikä ei osoita sivistyneisyyttä.
    Toinen kysymys eli mitä sanontani Suomen kansa tarkoittaa punaisia, vai valkoisia on ihan yksinkertainen vastaus. Olen kuusikymmentäluvulla syntynyt ja minun ikäpolveni, ei jaa Suomen kansaa punaisiin ja valkoisiin. Voin kertoa sen ajan onneksi olevan jo menneisyyttä ja kehoitan siirtymään nykyhetkeen.

    Inkku

  3. avatar Seniori sanoo:

    Miksi tuhannenkin sivun lukeminen ei hio kirjoittajan äidinkieltä? Pilkkujen puute, väärin pätkityt yhdyssanat, puuromaiset virkkeet! Miksi peräkkäiset epäsuorat kysymyslauseet? Peruskoulu on todella suuri kulttuuriskandaali. Kansakoulukin vaali aikoinaan paremmin äidinkieltä. Oppikoulun käyneet – viimeinen ikäluokka Etelä-Suomessa v. 1963 syntyneet, tänä vuonna 50 vuotta täyttävät – erottuvat viimeistelyllä äidinkielellään. Onneksi yksityiset koulut ovat yleistymässä Suomessakin. Neuvostoliiton romahdettua v. 1971 Venäjällä perustettiin 700 yksityistä koulua. Ruotsissa niitä on nyt porvarihallitusten jäljiltä satoja. Keski- ja Etelä-Euroopassa on edelleen rinnakkaiskoulujärjestelmä , Virossa kimnaasit, oppikoulumme tapaan.

  4. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Inkku!
    En ole lukenut yhtäkään Jörn Donnerin kirjaa, mutta väkisinkin hänen elämän polkuansa seuranneena tulee vaikutelma, että hänen isänsä Kai Donner on merkittävämpi persoona kuin poikansa. Uskon, että 50 vuoden kuluttua Kai Donnerin tutkimusmatkat suomensukuisten kansojen parissa ovat selvästi merkittävämpiä kuin Jörn Donnerin tähänastiset saavutukset.
    Jatka kirjoittelua t. Hessu K.

  5. Tuossa olet aivan oikeassa Hessu. Kai Donner on tehnyt uraa uurtavaa työtä kielitieteilijänä. Hänkin on jo 1920-luvulla kirjoittanut kirjan Mannerheimista ja se pitäisi etsiä jostain. Uskon, että se on paljon parempi, kun Jörkan kirjoittama pikkuopus, joka ilmeistyi vuosi sitten ja sekin oli mielestäni yhtä mitätön, kun tämä Mammutti.
    Aloitin eilen lukemaan Matti Klingen elämäkertaa Mennyttä aikaa löytämässä. Sen verran tulosta, tuosta Mammutin lukemisesta syntyi, että kiinnostuin tästä Klingen kirjasta. Donner mainitsi sen verran usein kirjassa, että Klinge ärsytti häntä ja piti hänen kirjojaan huonoina. Pitää nyt lukea itsekin mitä mieltä asiasta olen.

    Inkku

  6. avatar Aarno Järvinen sanoo:

    Iltaa Inkeri Valtonen.
    Olen ollut jo pari kolme viikkoa varauslistalla mammutista. Nyt olen kiinnostunut entistä enemmän ja aion kuin aionkin kahlata sen aikanaan läpi. Men,men- jag tog oksoo Kaj Donners ”Fältmarskalken friherre Mannerheim” froon bokhyllan o menar genast börja läsa ooter.
    Aarno Järvinen

Jätä kommentti

css.php