Vastarinnan autuus ja ihanuus

Hämeenlinnalaisilla on yksi ominaisuus ylitse muiden ja se on vastustuksen taito. Omasta kokemuksestani tuntuu, että viimeisen kolmenkymmenvuoden aikana täällä on vastustettu lähes kaikkea. Voihan olla, että niin on muuallakin, mutta minähän en taas siitä tiedä tunnen, vaan Hämeenlinnan lähimenneisyyden.

Torinalusparkkia puuhattiin ja vastutettiin jo kertaalleen kahdeksankymmentäluvulla. Siihen poltettiin rahaa ja paperia aika reilusti. Silloin vallankahvassa olleet sukupolvet ovat nyt joko maanpovessa, tai makaavat yksin kotonaan odottamassa kotisairaanhoidon käyntiä. He eivät saaneet suurempaa hautakiveä, eikä mitalleja verkkapukunsa rintaan. Seurasin silloista kiistaa aika tarkastikin, kun parkkipaikan sisäänkäynti oli tulossa oman liikepaikkani läheisyyteen. Yksi suuri vastustuksen kohde oli kulttuuri,-ja musiikkitalo mikä nykyään Verkatehtaana tunnetaan. Siitä jaksettiin taistella parikymmentävuotta ja uhkakuvia maalailtiin raskaammalla kädellä. Mikä suunaton energia siinäkin meni, kun asiaa vuosikausia veivattiin. Rankimmat vastustajat vannoivat etteivät ikinä sen talon ovea avaa. Nykyään Verkatehtaalla istuu katsomossa vastustajat ja puoltajat sulassa sovussa ja paikka on ilahduttanut ja virkistänyt koko Etelä-Suomen kulttuuritarjontaa. Kaikki entiset vastustajat ovat sopivasti unohtaneet uhonsa ja muistot ovat kultaantuneet ja moni muisteleekin olleensa ensimmäinen, joka edes keksi kyseisen paikan.

Raatihuoneenkadun muuttaminen kävelykaduksi sairastutti monet verenpainetautiin silkasta kiukusta. Viimeinen niitti oli tämän Länsipäädyn muuttaminen kävelykaduksi. Voi sitä adressien määrää ja nimilistojen keräystä mitä se aiheutti. Jopa yrittäjät tarjosivat sitä kauhuskenaariota, että jokaisen firma kaatuu justiinsa, kun autolla ei pääse näyteikkunan eteen. Jaksettiin solidaarisesti, jopa olla siitä huolissaan ettei minunkaan firmaani enää huonokuntoiset pääse taxilla. Pettymys oli suuri, kun olin niin ääliö ja luotin liikuntaesteisten, vaan hyötyvän kävelykadusta. Muistan monta, jotka lupasivat kävellä aina Hallituskatua pitkin ettei tarvitse astua tuolle Hämeenlinnan perikadon aiheuttavalle kävelykadulle. Jotenkin minusta tuntuu, että sekin lupaus on unohdettu, kun tuo Hallituskadunkin kävelyliikenne tuppaa olemaan hiipumaan päin.

Vastustuksen kohteita tulee mieleen pitkä rivi. Tiiriön alueen kaivamista kauppakeskusalueeksi pidettiin ihan hullun hommana. Moottoritien kattaminen aiheuttaa vieläkin sydänmentykytystä ja sappikohtauksia. Asiakkaani povaavat koko hökötyksen sortumista ja vuosisadan suuronnettomuutta. Ollaan suorastaan pettyneitä, kun rakentaminen on pysynyt aikataulussa ja liikennekin sujunut ilman kaaosta. Harmistusta aiheuttaa myös, kun meidänkin firmassa katetyömaan ääneet ei juurikaan kuulu ja emme ole tuleet hulluiksi silkasta katekauhusta.

Joitakin asioita on Hämeenlinnassakin tapahtunut ilman suurtakaan keskustelua, tai vastarintaa. Nuo parkkitalot Keinuparkki ja Kaivoparkki rakennettiin sen verran nopeasti ja hiljaisuuden vallitessa ettei niitä juurikaan ehditty vastustamaan. Nythän on osoittautunut, että ne eivät ollenkaan toimi, niin kuin pitäisi ja tappiota tulee. Pitäisiköhän tästä vetää johtopäätös, että mitä enemmän vastarintaa, sen parempi idea. Asukkaat pysyvät virkeinä, kun adrenaliini antaa energiaa. Ollaan myös sovussa, kun mikään ei herätä niin suurta yhteishenkeä, kuin yhteinen vihollinen. Keskustelun aihetta syntyy ihan ventovieraidenkin välille. Olen monta kiihkeää mielipidettä kuullut, kuinka kamalaa on, jos Hämeenlinnaan nyt rakennettaisiin toriparkki. Mikään ei kirvoita ihmisen mieltä, niin hyvin, kuin se kauhun kuvaaminen mitä tapahtuu, kun rakennustyömaana torilla on enemmän kansaa kuin markkinapäivänä. Ja ne voivat olla jopa ulkomaalaisia!

 

144 kommenttia artikkeliin “Vastarinnan autuus ja ihanuus”
  1. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Moro Inkeri!

    Olen ihmetellyt samaa asiaa kuin sinä. Täällä vastustetaan. Olen seurannut Hämeenlinnan toimintaa Forssasta käsin 30 vuotta (1976-2006) ja nyt paikan päällä eläkeläisenä reilut 6 vuotta.

    Blogistina ja kolumnistina olen valinnut pääsääntöisesti kriittisen näkökulman. Tästä huolimatta tiedostan, että Hämeenlinna on hieno kaupunki asua ja sillä on melko hyvät tunnusluvut. Olen jättänyt ja jätän poliitikoille ja kaupungin pää-äänenkannattajalle myönteisten asioiden esille tuomisen.

    Mistä vastustus kumpuaa? Vastaan itse. Hämeenlinnassa asuu paljon oppinutta porukkaa. Se osaa ilmaista itsesään ja tulee toimeen hyvin. On pajon levänneitä aivoja, siis virkamiehiä. Heillä on miltei rajoittamaton oikeus kritisoida työnantajaansa ja esimiehiään. Kaiken kukkuraksi politikoinnin ja kirjoitustyöt voi hoitaa työaikana täydellä palkalla.

  2. avatar Toriparkki olisi pahimman luokan rahantuhlausta sanoo:

    Toriparkki on ollut ja on edelleen aivan oikeutetusti kuuma puheenaihe HML:n veronmaksajien keskuudessa. Liikemiehet ja yrittäjät ovat siitä innostuneempia, koska se voivat saada siitä itselleen taloudellista hyötyä edullisesti (lue: toisten maksaessa lystin). Mielestäni mitään ei välttämätöntä ei tule rakentaa varsinkin kaupungin talouden ollessa jo valmiiksi katastrofaalisessa tilassa. Rahankäytössä tulee olla käytössä ihan normaalia maalaisjärkeä, ei siinä sen erikoisempaa vastahakoisuutta ole havaittavissa kaupunkilaisten taholta. Kiemungin ja Raution antamat kommentit keskustan ja torialueen kehittämisestä ”keski-eurooppalaistyypiseksi” osoittavat kyseessä olevan kehityshankkeen olevan melkoista haihattelua. Jos kaupungin rahat täytyy heidän mielestään upottaa em. keskusten todella hintavaan ulkoasun muutokseen eikä kaupunkilaisten peruspalvelujen turvaamiseen, on linja muistettava korjata viimeistään seuraavissa vaaleissa.

  3. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Kyllä Lammilaisetkin vastaanhankaamisen taitavat. Pitihän täällä äänestää valtuustonkin kolmesti ennenkuin kellokkaiden mieleinen päätös Hämeenlinnaan liittymisestä tuli.
    Aikoinaan keräsivät adresseja suuret määrät jotta ei saa rakentaa Ronniin vajamielislaitosta kun se leimaa koko kunnan asukkaat pöljiksi.
    Kun laitoksen alasajon aika tuli, niin taas oli adressien paikka, nyt joutuivat Ronnin asukkaat heitteille ja toimintaa olis pitäny jatkaa.
    En tiedä oliko joku mukana molemmissa keruuporukoissa, aikaväliähän oli noin 30-40 vuotta.

  4. Kiitos kommenteista. Tuossa Leo Leppäsen ajatuksessa voi olla vinha perä. Joillakin työpaikoilla on edelleen” luppoaikaa”, koska Suomen tilastojen mukaan esimerkiksi blogeja luetaan eniten arkipäivisin kello 8- 12 välillä. Enkä nyt tarkoita näitä Hämeen Sanoman blogeja, joita tottakai seuraa jokainen itseään kunnioittava kaupunkilainen:)
    Hyviin kirjoituksiin kuuluukin mielestäni kriittisyys ja asioiden pohtiminen monelta kantilta. Kaiken vastustaminen pelkästä vastustuksen ilosta oli tämän oman kirjoitukseni kritiikin aihe. Pohdin myös sitä onko hyvän idean merkki Hämeenlinnassa se, että sitä vastustetaan. En puoltanut mitenkään toriparkkia, kun tietääkseni siitä ei vielä ole edes päätetty. Nythän vasta tutkitaan tilannetta. Tosin olen vakaasti sitä mieltä, että oli suuri olla rakentamatta toriparkkia jo kaksikymmentäviisivuotta sitten.
    Pahimmalta minusta tuntuu nämä vastustusadressit, joita keräillään, kun yhteiskunnan heikoimmille saataisiin apua aikaan. Minusta se on suuri häpeä, jos ihminen vastustaa kehitysvammaisten, mielenterveyspotilaiden, tai alkoholistien kotien, tai toimitilojen rakentamista.

    Inkku

Jätä kommentti

css.php