Säästäväisyys maan perii

Pitää ihan kokeilla osaanko enää kirjoittaa, kun on tullut niin pitkä tauko tämän blogin päivityksiin. Kevätsesonki on vienyt ajatukset pelkästään työasioihin enkä ole paljoakaan kerennyt seuraamaan uutisia, tai lukemaan lehtiä. En missään tapauksessa valita työn määrää, vaan olen todella kiitollinen, että meillä on edelleen normaali kevätsesonki.  Uutisiin sitten heräsin, kun tuo Venäjän karhu alkoi naapurissa murahtelemaan. Se on aina sen verran pelottavaa, että sitä ei passaa sivuuttaa. Komentaja Makarov ei onneksi mitään vakavaa saanut aikaan, eihän hän edes ehdottanut yhteisiä sotaharjoituksia.

Mieleeni tuli, että kovin hyvään aikaan tuo Makarov juttuaan julki toi. Suomessa puolustusvoimia ajetaan alas oikein urakalla ja Putininkin mieleen olisi, jos venäläisten mielenkiinto kääntyisi ulkopolitiikkaan. Olisikohan Stefan Wallin ollut niin ovela ja tilannut koko jutun, vai Puheloinenko olisi asialla ollut. Eihän se olisi ensimmäinen kerta, kun Suomesta noottia tilataan. Sitten, kun voidaan osoittaa selkeä uhka rajan takaa alkaa rahahanat aueta taas armeijan suuntaan. Venäjän kansa on taas alkanut kuvitella, että heillä olisi jotakin sanan valtaa ja puhe oikeutta ja siinä he ovat yhtä väärässä, kuin ennenkin. Kun kansan mielenkiinto kääntyy sotilaspoliittisiin asioihin Putin ehtii kärrätä opposition vankiloihinsa kaikessa hiljaisuudessa ja kaikki on tyytyväisiä. Tässä sitä olisi avunantoa ja yhteistyötä kaksituhattaluvun tapaan.

Talous ja säästäväisyys on toinen asia, joka tuntuu olevan kovasti pinnalla uutisissa. Eikä säästäväisyys koskaan pahasta ole, itse myönnän olevani aika hamsteri. On tosi vaikea heittää tavaroita pois, kun kuulen korvissani aina mummuni äänen joka sanoo, että voi miten tyytyväinen olisi sota-aikana ollut, jos tuollainen olisi löytynyt. Siksi kai minulla on vanhoja vaatteita kaapit ja vintit väärällään. Luin jostain ettei Suomella ole enää kriisiajan varmuusvarastoissa vaatteita, tai kankaita, kun niitä kansalla on ihan omasta takaa. Myönnän kyllä, että vaatteiden puolesta olen varautumassa kolmekymmenvuotiseen sotaan.

Puolustusvoimille ehdottaisin myös tätä säästäväisyys linjaa. Nythän on ongelmana nuo jalkaväkimiinojen hävittäminen, niin miten olisi, jos ette hävittäisikään niitä, vaan laitatte jemmaan. Eihän se olisi ensimmäinen kerta, kun puolustusvoimat aseita kätkee, jos oikein pengotte voisi vielä löytyä Valo Nihtilän vanhat suunnitelmat.  Tulisi paljon halvemmaksi, jos ne unohdettaisiin jonnekin perämetsiin säilöön, eikä niitä kukaan edes viitsisi perään kysellä.  Hietaniemen hautausmaalta on koko talven kuulunut kamalaa kolinaa, kun Mannerheim ja muut kenraalit kääntyilevät haudoissaan jalkaväkimiinojen hävittämisen takia. Varmaan ovat kummitelleet itse Halosellekin.

Ajatelkaas, jos minun mummuni olisi ihastunut sodan aikana löytäessään vintiltä kunnon toppatakin, niin mitä olisi tehnyt Marski, jos talvisodan alkaessa olisi jemmassa ollut muutama kymmenentuhatta jalkaväkimiinaa. Olisi siinä ollut vehnäsellä sekä Marskin, että Aironkin suu. Jos siis historiaan on uskominen, niin tässäkin säästäväisyys kävisi maan onneksi.

 

PS. Kyseisessä kirjoituksessa osa oli huumoria, lukija saa itse valita mikä osa.

Kommentointi on suljettu.

css.php