Sinä tilaat, minä tuotan ja veronmaksaja maksaa

Olen yrittänyt pysyä selvillä Hämeenlinnan kaupungin talouselämän kuvioista, mutta pitkään olen pohtinut tuota tilaaja-tuottajamallia. En osaa muodostaa mielipidettäni onko se systeeminä toimiva, vai eikö. Varmaan joku teistä lukijoista voisi selventää sitä ja kertoa omat näkemyksensä?

Kun tuosta tilaaja-tuottajamallista alettiin puhua, niin se tuntui aika turhanpäiväiseltä nimitysten muokkaamiselta ja rahan siirtelyltä taskusta toiseen taskuun. Keskustelen todella paljon asiakkaitteni kanssa Hämeenlinnan talouselämän tapahtumista ja kaikki aina toteavat etteivät ymmärrä tätä tilaaja-tuottajajuttua ollenkaan. Samaa on sanottava omalta kohdaltani. Varmaan alunperin on ollut todella hyvä tarkoitus ja halu saada hyötyä, kun näinkin mittavaan muutokseen on alettu. Onko kuitenkaan käytännössä siitä ollut mitään hyötyä. Se on ainakin mielestäni suuri haitta, jos kaupunkilaisten kyky seurata oman kaupunkinsa talouselämää heikkenee. Vaikeuttaako se myös poliittisen johdon mahdollisuutta ymmärtää talousarvioita ja tilinpäätöksiä. Perimmäinen totuushan kuitenkin on se, että on elettävä sen mukaan mitä rahaa on ja tulot ja menot pitää olla tiedossa ja hallittavissa.

178 kommenttia artikkeliin “Sinä tilaat, minä tuotan ja veronmaksaja maksaa”
  1. avatar Hannu Kärpänen sanoo:

    Tervehdys Inkeri!

    Tulen tuossa myöhemmin (omassa blogissani) tarkemmin kertomaan, mikä on Hämeenlinnan syöksykierteen syy. Tilaaja-tuottajamalli on yksi stailausbuumi. Lopputulos on kutenkin yhtä karu, oli stailaajana kuka hyvänsä. Hetken voi näyttää hyvältä. Tiltussa kätkemme, (irtisanoudun itse tästä), osakeyhtiöihin sen, mitä emme koskaan tekisi samassa ”yhtiössä”,eli kaupungin omassa budjetissa. Tämä malli on siis syvältä: On vain katsantokantaan (sukupuoliseen suuntautumiseen) liittyvä näkemysero siitä, miten syvältä,ja miltä puolen kannasta katsoo.
    Eikä oikene, ennenkuin johtajat vaihdetaan!
    T. HK

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Inkku!
    Minulle on kerrottu kaksi syytä tiltu-malliin.
    Ensimmäinen on, että palveluiden markkinahinnat saataisiin selville. Tämä ei toimi, koska tarjoajia on vähän, ja investoinnit ovat suuret.
    Toinen syy on kuntaliitos, mikä aiheutti ylisuuren henkilöstön. Tarvittiin kaksinkertainen keskijohto. Ongelma poistuu parin vuoden päästä, ellei Hattula tai Janakkala liity Hämeenlinnaan. Voidaan siirtyä yksinkertaiseen esikuntaan.
    Nyt aurinko paistaa t. Hessu K.

  3. avatar Sari Rautio sanoo:

    Tilaaja-tuottaja toimintatavalla ei ole mitään itseisarvoa. Vuosien ja jopa vuosikymmenten ajan on yritetty etsiä mallia, jolla saataisiin näkyviin julkisten palveluiden todelliset kustannukset. Vuodesta 2009 on onnistuttu lisäämään merkittävästi kustannustietoisuutta Hämeenlinnan kaupungin omissa palveluissa. Eli siis tiedetään mitä minkäkin palvelun tuottaminen maksaa. Sisältäen kiinteistö, hallinto ym kustannukset. Tilaajan ja tuottajan tulee työskennellä yhdessä tiiviisti, ja eteenkin kehittää palveluita yhdessä. Kustannusten kasvua on saatu taittumaan, ei riittävästi mutta kustannustietoisuus on siis kasvanut.

    Hessulle: eka syysi oikeilla jäljillä, mutta väitän että toimii. Eteenkin ikäihmisten palveluissa meillä on ihan oikeat markkinat. Toinen syy ei ole totta. Meillä on hallinnossa vähemmän porukkaa kuin ennen kuntaliitosta.

    Viestintä toiminnasta on sitten juttu, jossa varmasti on toivomisen varaa. Aina.

    Sari

  4. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Moro Sari!

    Kirjoitit kommentissasi myös pehmosia. Kunnan kirjanpito ja laskentajärjestelmät ovat olleet jo pitemmän aikaa aika lähellä yksityistä sektoria. Kunnan kirjanpito ei ole enää ns. hallinnollista kirjanpitoa, jonka perusteet mm. minä vielä jouduin aikanaan opiskelmaan yksityiskirjanpidon lisäksi. Toiminnan kustannukset saadaan selville ilman tilaaja- ja tuottajamallia, jos kunnassa kaikki systeemit ovat kunnossa.

    Otan esille esimerkin tilaaja- ja tuottajamallin mukaisesta ”leikkimisestä” kiinteistökuluilla. Yksikön A on pakko toimia yksikön B hallitsemissa tiloissa. A ei saa vuokrata tiloja ulkopuoliselta. A maksaa B:lle vuokraa summan, joka vastaa 7 %:n mukaista tuottoa hallituksen antaman ohjeen mukaisesti. Tämän tyyppiset systeemit, jotka ovat tilaaja- ja tuottajamallin sivutuotteita, ovat hyvin yleisiä muissakin kuluryhmissä. A kärsii ja B porskuttaa. Mutta onko järjestely aina järkevä? Tulevatko kulut esille oikealla tavalla (mm. markkinaehtoisesti)?

    Kustannustietoinen toiminta on mahdollista ilman tilaaja- ja tuottajamallia, mutta johtamisen ja toiminnan tehostamiseen on panostettava jatkuvasti ja paljon. Asia on näin myös Hämeenlinnassa, eikä nyt mahdollisesti tapahtunutta tietoisuuden parantumista pidä suoraan laittaa mallin piikkiin.

    Suomesta löytynee nippu kuntia, jotka toimivat Hämeenlinnaa tehokkaammin ilman mainitun mallin käyttöä. Eikä vertailussa tarvitse mennä kovin kauas (esim. Hattula ja Forssa).

    Tilaaja- ja tuottajamallin mukainen kilpailutus tuottaa harmittavan usein aluksi alihintaisia tarjouksia ja kaiken lisäksi monet kulut eivät poistu heti tilaajalta. Myöhemmin palvelujen tarjoajan hinta saattaa kohota pilviin ja osa vanhoista kuluista aika usein rasittaa edelleen tilaajaa.

    Liikelaitostamisestakin löytyy kunnista lukuisia ”bisnesleikkejä”. Saatan kirjoittaa niistä joskus myöhemmin.

    Perinteinen kuntien hallintojärjestelmä tarvitsee kovia herätteitä. Mutta ei kannata uskoa sinisilmäisesti tilaaja- ja tuottajamallin, liikelaitostamisen, yhtiöinnin ja ulkoistamisen hyvyyteen. Näiden välineiden käytössä pitää olla mukana toisaalta lautamiesjärki ja toisaalta huippuosaaminen. Pitää unohtaa ideologiset vouhotukset sekä suhtautua vaihtoehtoihin analyyttisesti ja pitkällä sihdillä. Eikä kannata käydä hakemassa oppia ainakaan Lontoosta.

css.php