Työelämää vai työttömän elämää

Suomalaisten työelämä on suurissa ongelmissa ja kaipaa muutoksia. Nuorten on vaikea työllistyä ja jo syrjäytyneistä kerrotaan pelottavan suuria lukuja. Ikääntyminen on toinen ongelma meillä on liikaa eläkeläisiä, mutta jos joku haluaa olla töissä kauemmin se ei käy, kun työpaikka loppuu,tai ikärasismi savustaa ulos.

En ehkä ole oikea ihminen puhumaan työelämästä, koska tunnen asian hyvin yksipuolisesti. Olen aloittanut yritykseni kahdeksantoistavuotiaana ja sitä ennen olin vain kesätöissä jurttipellolla. Puhunkin nyt työnantajan näkökulmasta, koska olen ollut parikymmentävuotta työnantajan asemassa. Tällä hetkellä minulla on yksi työntekijä ja hänen kanssaan olemme puhaltaneet yhteiseen hiileen jo yli kaksitoista vuotta. Minulla on siis asiat hyvin, mikään muu ei ole yritykselle niin arvokasta, kuin hyvä työntekijä.
Kun keskustellaan työelämästä me pienet työnantajat yleensä unohdetaan. Eihän se yksi tai kaksi työpaikkaa paljoa ole, mutta ilman niitä olisi taas pari työtöntä lisää. Esimerkiksi olemme laskeneet, että Hämeenlinnan seudun yrittäjänaisten jäsenistö työllistää alueellamme 300-400 henkeä suoraan ja välillisesti saman verran.

Työnantajan rooli on Suomessa niin kallis ja monimutkainen juttu, että on oikeastaan ihme, kun siihen vielä joku ryhtyy. Valitettavasti nuoren kohdalla riski on vielä suurempi. Nuorella ihmisellä on monta vaihetta, kun hän tarvitsee työpaikkaa. Ensin on peruskoululaisten työelämään tutustuminen, joista ei makseta palkkaa. Sitten nämä samat nuoret tarvitsevat palkallista kesätyötä jonka pitäisi olla sen laatuista, että ammattitaidoton nuori voi sitä tehdä. Ammattiin opiskelevilla on omat työharjoittelu jaksonsa ja silloin tarvitaan työpaikkaa jo moneksi viikoksi, vaikka siitäkään ei makseta palkkaa se vaatii työnantajalta todella paljon. Nuorelle on pystyttävä järjestämään mielekästä, ammattiin liittyvää työtä ja sitä on myös ehdittävä seuraamaan. Myös he tarvitsevat kesätöitä ja mielellään omasta ammatista, että työkokemus karttuisi. Sitten, kun opiskelu on ohitse ja tutkinto suoritettu olisi hienoa, jos nuori ihminen pääsisi heti työelämään. Kaikista näissä työelämän vaiheissa olevilta nuorilta tulee meillekin työpaikka kyselyjä. Sielua todella raastaa, kun on pakko sanoa ei. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman positiivinen ja kannustava ja haluan valaa uskoa, että joskus se vielä tärppää. Tällä hetkellä meillä ei ole tarjota töitä oli kysymyksessä minkä ikäinen ihminen tahansa, mutta nuoren työnantajana on erilaista olla, kun jo pitkään työelämässä olleen. Usein sitä on vähän äiti, opettaja, uskottu ja hyvä työkaveri, mutta rajoissa pitää olla tiukka muuten huomaa olevansa 24 tuntia kiinni työnantajan tehtävissä. Ensimmäisessä työpaikassa on luotava pohja työelämän säännöille ja siihen mikä kuuluu työpaikalle mikä kotiin. Toisaalta nuorelta oppii paljon, siinä voi samalla päivittää omaa osaamistaan ja oppii näkemään maailmaa tämän hetken nuoren silmin.

Työntekijöitä löytyy sekä hyviä, että huonoja, mutta niin on meitä työnantajiakin. Varsinkin nuoren pitää olla tarkkana, että hän saa lain mukaiset korvaukset. Joskus voidaan nuoren tietämättömyyttä ja kokemattomuutta käyttää hyväksi. Tiedän, että omassa ammattikunnassani harvalla firmalla on työterveyshuolto, vaikka se on lakisääteinen. Toisaalta usein kuulee, että nuoret ovat liiankin hyvin selvillä oikeuksistaan, mutta velvollisuudet unohtuvat. Sitäkin puolta voisi varmaan korostaa koulutusvaiheessa, oikeudet ja velvollisuudet pitää tietää yhtä hyvin. Itselläni on ollut muutama työharjoittelija aikuisopiskelijoiden puolelta ja he onneksi olivat erinomaisen fiksuja ja osaavia naisia. Kuitenkin vieläkin minua mietityttää etten tavannut heidän opettajaa kertaakaan, en edes puhunut puhelimessa. Kaikki vähäiset ohjeet sain tyttöjen välityksellä, en siis ollenkaan tiedä mitä työharjoittelupaikan antajan pitäisi tehdä. Miten sen voi tietää kukaan muukaan, jos sitä ei koulun puolesta kerrota? Työharjoittelijoiden pito aiheuttaa todella paljon ylimääräistä työtä etten minä ainakaan enää oman työni lisäksi pysty sitä tekemään varsinkaan jos oppilaitos ei sitä mitenkään tue.

Pienyrittäjälle työntekijän ottaminen on niin iso juttu ettei siihen helposti päädy. Yleensä työntekijä alkaa tuottamaan oman palkkansa aikaisintaa puolen vuoden kuluttua ja tämä on suunnaton meno erä pikku firmalle. Sitten siihen tulee riskit sairastumisista ja raskauksista, omassa firmassani syntyi kolme vauvaa viiden vuoden aikana. Surullista on se, että työnantaja on ajettu siihen asemaan, että kun työntekijä kertoo raskaudestaan tuntuu kuin maa katoaisi jalkojen alta, vaikka pitäisi onnitella. Kamalaa on myös se, että työntekijä ilmoittaa pahoitellen jäävänsä äitiyslomalle, mutta fiksut työntekijät tietävät, että se on työnantajalle erittäin työlästä. Tämä ajaa pikku hiljaa siihen, että nuoret naiset syrjäytyy työelämästä, jokainen pienyrittäjä tietää, että jos hakijoina on mies ja nainen kumpikin yhtä hyvillä papereilla,niin jokainen valitsee miehen.

Mitään viisasten kiveä minulla ei ole nuorten työttömyyden helpottamiseksi, koska monenlaisia rahallisia tukimuotoja on jo. Eikä tuet välttämättä ole niin hyvä juttu, koska ne saattaa vääristää kilpailua. Sellaista ole miettinyt ihan peruskoululaisten kohdalla, että heille voisi olla oma vuokratyöntekijä palvelunsa, joka vuokraisi nimenomaan koululaisia kesätöihin. Silloin kuluttajatkin voisivat ostaa päivän tai pari ruohonleikkuu apua tai ikkunan pesua. Samasta paikasta voisivat työnantajat vuokrata pariksi viikoksi jonkun, vaikka juoksupojaksi. Silloin työnantaja säästyisi monelta paperilta ja veronpidätyksiltä. Sen tiedän, että meillä pienyrittäjillä on halu olla mukana, että nuorille saataisiin työtä. Yrittäjänaisten kanssa asiasta on juteltu moneen otteeseen ja monia ideoitakin on syntynyt. Jokainen haluaa täyttää velvollisuutensa työnantaja, jos se taloudellisesti ja oman työmääränsä puitteissa on mahdollista.

150 kommenttia artikkeliin “Työelämää vai työttömän elämää”
  1. avatar Vesa Jussila sanoo:

    Toisaalta ei kauheasti huvita olla töissä sellaisessa paikassa,kuten Valkeakoskelainen elementtitehdas joka jätti palvelusvuosikorvaukset ja iltavuorolisät maksamatta.Lisäksi seurasi kotoa käsin työmaan tapahtumia valvontakameroilla,ja avasi toisen nimellä tullutta postia.Eihän siellä huvita edes vessassa käydä kun ei tiedä missä on kameroita.Nm-luiperi

css.php