Ensikosketus sotaan

Muistan ikuisesti sen päivän, kun sota kosketti minua ensimmäisen kerran. Päivämäärä oli 21.8.1968, silloin Varsovan liiton joukot valtasivat Prahan keskustan. Illalla 20.8 Varsovan liiton joukot Neuvostoliiton johdolla ylittivät Tsekkoslovakian rajan ja tukahduttivat Prahan kansannousun. Olin silloin seitsemän vuotias ja aloitin koulun syyskuun alussa. Vietin tuon elokuisen päivän mummuni hoivissa, niin kuin maalaistalojen lapsilla oli silloin tapana. Olin jo muutama päivä aiemmin vaistonnut, että isovanhempani olivat uutisista erittäin huolestuneita.

Muistan ikuisesti tuon kuuluisan Lieko Zachovalovan toimittaman uutiskatsauksen, jossa hän aloitti kertomaan tankeista jotka olivat vallanneet Prahan aukiot ja kadut. Uutislähetys katkesi kesken, kuului muutaman kerran, kun Zachovalova yritti pyytää monella kielellä linjaa auki ja sitten tuli vaan vinkunaa ja huminaa. Tunne oli ahdistava, tuota uutispätkää kuunneltiin radiosta moneen kertaan päivän uutisissa. Mummuni ja minä siinä mukana, odotti pappaani kovasti sisälle ja kertoi heti järkyttyneenä, että yhteys Tsekkoslovakiaan meni poikki. Sodan kokeneet isovanhempani olivat suorastaan peloissaan. He pelkäsivät, että Neuvostoliittoa oli ärsytetty liikaa ja Varsovan liiton sotavoimat olivat lähteneet liikkeelle, niin ne voisivat päätyä Suomeen saakka. Muuta en tapahtumasta omakohtaisesti muista, kuin tuon ahdistuneen odottavan tunnelman, uutisia seurattiin tunti tunnilta. Meillä oli jo silloin TV ja muistan, että iltauutisissa näytettiin nuo kadulla olleet tankit, tai sitten muistikuvani koskee jotain muuta vastaavaa tapahtumaa.

Mauno Koivisto on eräässä kirjassaan kuvannut omia kokemuksiaan tuosta päivästä. Suomessa oli silloin virkamieshallitus ja Koivisto oli pääministeri. Hän kertoi saaneensa tiedon sotakoneiston rajan ylityksestä aamuyöstä. Hän oli lähtenyt ajamaan Helsingin keskustaan päin Presidentin linnaa kohti, jonne oli sovittu hätäkokous aikaisin aamulla. Hän kertoi olleensa niin järkyttynyt tapahtumasta, että hänen oli pakko pysähtyä bussipysäkille pyyhkimään kyyneleitä. Kirjan mukaan se oli ainoa kerta, kun Koivisto oli itkenyt ministerinä tai presidenttinä ollessaan.

Mielenkiintoista on miten eri ikäiset tuolloin suhtautuivat tapahtumiin. Nyt kun olen puhunut muistikuvistani vanhemmilleni, jotka olivat silloin noin kolmekymppisiä, he eivät ollenkaan muista tuollaisia uutisia. Ilmeisesti, vaan sodan käynyt sukupolvi näki mitä voi tapahtua, mutta nuoremmat olivat kiinni omassa elämässään ja töissään. Muut muistoni 60-luvun uutislähetyksistä oli hokemat Saigon,Hanoi, Vietnam, Vietkong. Uteliaisuutta herättäviä sanoja lapselle, mutta ei ymmärrettäviä.

Minulta kysytään usein, että miksi ihmeessä olen alkanut harrastaa sotahistoriaa. Miksi en olisi, olenhan oman aikani lapsi. 

148 kommenttia artikkeliin “Ensikosketus sotaan”
  1. avatar rehellinen ihminen sanoo:

    Valtonen mainostaa koko ajan ilmaiseksi, miksi siihen ei puututa!
    Eikö Hämeen sanomat tai Kiemunki yhtään katso mitä täällä kirjotetaan. Inkeri Valtonen kopio juttunsa kirjoista ja lehdistä esiintyy asiantuntijana. ainoastaan Leppänen uskalsi käskeä sulkemaan suunsa. Ei kukaan ole seitsemän vanhana sotaprofessori ja ilmainen mainos on vaan pääasia. Kyllä hämeen sanomien pitää katsoa mitä täällä kirjotetaan ei kuka vaan saa väittää olevansa asiantuntija.
    Rehellinen ihminen

  2. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Moi,

    mitä Inkeri Valtonen muka mainostaa?

    Arveletko nimimerkki ”rehellinen ihminen” kenenkään valitsevan ihonhoitopaikkansa (tai mitä Inkeri nyt tarjoaakaan) sen perusteella, mitä hän tietää sotahistoriasta?

    Minusta Inkeri välittää hienosti muistikuvansa, eikä väitäkään että se olisi kaikin puolin autenttinen – näin hän asian ja etenkin ajan tunnelmat muistaa ja kokee. Muisti ei ole mikään absoluuttisen objektiivisen totuuden välittävä valokuva, vaan synteesi joskus pitkältäkin ajalta. Nähdyt ja koetut tapahtumat ja tunnelmat saavat ajan ja kokemuksen kuluessa lisää merkitystä ja joskus sisältöäkin.

    On hyvä että täällä on muunkinlaisia kirjoittajia kuin meikäläisen kaltaisia totisia puurtajia.

  3. avatar Juhani Lemström sanoo:

    Rehelliselle ihmiselle:

    Sananvapaus ei kuulu yrittäjälle?

    Erilaiset näkökulmat ja mielipiteet kuuluvat demokratiaan. Koeta ”rehellisesti” saada riittävästi tukea pyrkimyksellesi rajoittaa tai poistaa yrittäjiltä sananvapauskin. Samalla logiikalla ainakin kaikkien poliittisten ja muitten eturyhmien jäseniltä pitää kieltää täällä kirjoittelu. Hehän voivat hyvinkin hyötyä siitä. Tuollaisten esitysten ampuminen nimimerkin takaa on…

    Ja todella mitä noissa blogeissa on mainostettu?

  4. avatar keke sanoo:

    Inkeri Valtoselta todella hyvä kuvaus siitä millaisena lapsi näki ”punalippu” sotilaiden tuhoavan orastavan demokratian ja tilalle tulleen väkivaltaisen kommunistisen harvainvallan. Hän ei kertonut olevansa sotaprofessori tms asiantuntija mutta on kiinnostunut sotahistoriasta, juuristaan ja kaikesta siitä mitä kommunismi saattaa rauhalliselle demokraattiselle kansalle aiheuttaa. Inkerin kertoman tapaisia kokemuksia pitäisi kirjoittaa yhä enemmän jotta nuori sukupolvi ymmärtäisi halutaanko olla itsenäinen ja demokraattinen kansakunta vaiko kommunistinen harvainvalta.

  5. Voi hyvät hyttyset mitä kaikkea ihmisen mielessä pyöriikään!
    En voi muuta kuin olla huvittunut tuosta pelosta, että saisin vallan ilmaiseksi mainostaa. Minusta se on ihan absurdi väite, että ihminen kun lukee minun sotajuttujani hänelle tulee pakottava tarve varata kasvohoitoaika. Se kuulostaa sen verran oudolta asiayhteydeltä, etten ole ihan varma haluaisinko edes sellaisia asiakkaita.
    Tuo väite, että kopioisin blogikirjoitukseni jostain loukkaa minua todella paljon. Rehellisenä ihmisenä varmaan tiedät, että jos kopioi toisen tekstiä pitää mainita, että se on kopio ja mieluusti kuka sen alunperin on tehnyt. Sellaisia mainintoja jutuissani harvemmin on, ne eivät siis ole kopioitu keneltäkään. Ainoastaan tarkistan päivämäärät ja nimien oikeinkirjoitukset Wikipediasta ja muualta. Voit siis luottaa siihen, että en ole asiantuntija, kuin omassa ammatissani. Myös se sieppaa minua, että eikö yrittäjä saa ilmaista mielipiteitään ihan yhtälailla, kuin muutkin. Kyllä yrittäjälläkin on muutakin elämää, kuin työelämä.
    Sitten tuo väite, että Leppänen käski minun sulkea suuni on ihan höpöhöpöä. Minä en ainakaan ole sellaista kuullut. Jos joku ilmaisee eriävän mielipiteen ja siitä syntyy keskustelu, niin se on sosiaalista mediaa parhaimmillaan. Ei eriävä mielipide ole paha asia, vaan sillä tavoin, että jokainen uskaltaa sanoa mielipiteensä saadaan aikaan kunnollista, rehellistä keskustelua.

    Inkku

css.php