Kreikkalaista elämän menoa

Viimeisen vuoden aikana on lähes joka uutisissa ollut juttu Kreikan talousvaikeuksista. Kreikka on hyvin tuttu maa monelle suomalaiselle, koska Kreikan saaret ovat lomailijoiden suosikkeja. Harva suomalainen on kuitenkaan perehtynyt Kreikan historiaan. En tarkoita nyt antiikin aikoja koska ne ei nykyiseen talouselämään vaikuta, vaan Kreikan lähimenneisyyttä.

Kreikka itsenäistyi Ottomaanien valtakunnasta eli Turkista vuonna 1829. Silloin Kreikka oli hyvin pieni verrattuna nykyiseen pinta-alaan, mutta 1800-luvun aikana Kreikkaan liitettiin lisää alueita ja syntyi nykyiset rajat. Kreikkalaiseen elämän menoon on kuulunut sotiminen koko nykyhistorian ajan, pitkiä rauhan jaksoja ei juuri ole. Kaksi Balkkanin sotaa käytiin 1910-luvulla sitten tuli Ensimmäinen maailmansota , jossa Kreikka soti yhdessä Brittien kanssa ympärysvaltojen puolella. Sitten seurasi 1920-luvun alkupuolella Turkin ja Kreikan välinen sota joka päättyi Lausannen rauhaan. Tuo Lausannen rauhansopimus aiheutti suuret kansojen pakkosiirrot. Yli miljoona kreikkalaista siirrettiin Turkista Kreikkaan ja lähes puolimiljoonaa turkkilaista muutti Kreikasta Turkkiin. Nuo pakkosiirrot hiertää vieläkin Kreikan ja Turkin välejä.

1930-luvulla kuohui jo koko Eurooppa ja Kreikkaan tuli valtaan diktaattori Ioannis Metaxan, hän ihaili Mussolinin fasismia ja kohteli julmasti oman maansa kommunisteja. Toisen maailmansodan alussa Kreikka yritti pysyä puolueettomana, mutta Italia Mussolinin johdolla hyökkäsi Kreikkaan lokakuussa 1940. Tämän hyökkäyksen Kreikan vanhanaikainen hevosvetoinen armeija pystyi torjumaan ja Mussolini perääntyi panssareistaan huolimatta. Iloa voitetusta sodasta ei kestänyt kauan, kun Saksan voittamaton armeija miehitti Kreikan huhtikuussa 1941. Kreikassa oli erittäin vahva maanalainen vastarintaliike, mutta valitettavasti se jakaantui jyrkästi kahtia äärikommunisteihin ja oikeistoon. Saman aikaisesti, kun vastarintaliike soti saksalaisia vastaan he sotivat myös keskenään. Saksa riisti Kreikkaa suruttomasti ja vei elintarvikkeet emämaahansa ja Kreikka sortui nälänhätään 1941-42. Nälänhätään kuoli vähintään puolimiljoonaa kreikkalaista. Hitlerin joukot tuhosivat myös Kreikan juutalaisvähemmistön, joista yli 50.000 kuoli Puolan keskitysleireillä. Kreikan vastarintaliike kuului Jugoslavian lailla Euroopan aktiivisimpiin, mutta se tarkoitti myös sitä, että saksalaisten rankaisutoimet tuhosi Kreikan kansaa ja kyliä paljon. Jokainen vastarintaliikkeen tekemä isku kostettiin monin kertaisesti kymmeniä kyliä poltettiin maan tasalle ja kaikki yli 12v. miehet teloitettiin julmasti. Historijoitsijoiden mukaan Kreikassa kuoli eniten ihmisiä koko Toisessa maailmansodassa, kun määrä suhteutetaan asukaslukuun.

Lisää kuolemaa tuli maailmansodan jälkeen, koska Kreikassa alkoi sisällissota joka kesti 1946-1949 välisen ajan. Viisikymmentäluku oli hyvin epävakaata aikaa Kreikan hallinnossa, hallitukset ja pääministerit vaihtui muutaman kuukauden välein. Eversti Georgios Papadopoulos teki sotilasvallankaappauksen 1964 ja sen jälkeen valtaa piti oikeistolainen sotilasjuntta. Sotilasjuntta oli vallassa 1970-luvun alkuun ja 1981 Kreikka vasta palasi normaaliin tilaan. Sotilasjuntan aikana tehtiin paljon julmuuksia, maassa oli keskitysleirit käytössä ja toisin ajattelijat teloitettiin sumeilematta.

Tällaisesta tilanteesta Kreikka on lähtenyt ylläpitämään demokratiaa ja sen voi arvata ettei se ole ollut helppoa. Kreikan politiikassa on muutama vahva suku, joka on pitänyt poliittisia virkoja vallassaan. Karamanlis ja Papandreau ovat nimiä jotka vilahtelee usein Kreikan uutisissa. Yhtenään on noussut esiin myös korruptio johon politiikot sortuvat ja se tuntuu olevan maantapa puolueesta riippumatta. Kreikassa on myös pieni, mutta vahva äärikommunistiliike ja ammattiliitot omaavat suuren vallan.

Tällainen on siis maan historia, se ei minusta kovin vakaalta vaikuta. Minun maalaisjärkeni sanoo, että onko Kreikalla ollutkaan koskaan kykyä täyttää EU: n rahaliiton ehdot. Miksi se on ylipäätään otettu euroon mukaan. Jos maan sisälläkään ei löydy vakautta ja sääntöjä miten niitä pystyttäisiin yllä pitämään muualla. Nyt Kreikka on niin kireällä taloudellisesti, että jos kansa joutuu vieläkin suurempiin säästöihin ja leikkauksiin, niin sisäiset levottomuudet voivat suistaa koko maan sekasortoon. Toisaalta sehän voisi olla Kreikalle ihan hyvä ratkaisukin ei silloin voi maksaa lainoja, kun maassa on sotatila. Hoitakoon muu Eurooppa lainat, kun ovat ne kerran antaneetkin.

159 kommenttia artikkeliin “Kreikkalaista elämän menoa”
  1. avatar Tiina Koivisto sanoo:

    Kiitos Inkku!
    Kiva, kun viitsit tuoda näitä historia aiheita esiin. Tuollainen lyhyt tiivistelmä selventää paljon ja on helppo lukea.
    Olen myös kanssasi ihan samaa mieltä, että Kreikka väkivaltaisuudet voi johtaa, vaikka mihin. He ovat paljon tulisempaa väkeä, kun suomalaiset. Itse en ainakaan uskaltaisi lähteä lomailemaan nyt Kreikkaan.

    Tiina

  2. avatar Esa Lehtinen sanoo:

    Hei Inkeri!

    Kiitos hienosta ”historiapläjäyksestäsi”! Kreikan historia on monisyinen ja -vaiheinen jo ennen ottomaaniaikaa. Antiikin Kreikkaa pidetään nykyisen demokratian kotimaana, mutta pitää muistaa, että siellä oli myös lukuisia tyranni- ja diktatuurivaltioita. Lisäksi pitää muistaa, että nykyisen Turkin länsiosat olivat pitkään kreikkalaisaluetta. Samoin kreikkalaisten vaikutus oli suuri ennen niin mahtavassa Bysantin valtakunnassa. Nämä asiat tietenkään eivät voi olla jättämättä, pitkän ottomaanivallan lisäksi, vaikutusta nyky-Kreikan ja -Turkin suhteisiin.

    Kreikka pääsi mukaan Euroopan Unioniin (tai siihen aikaan vielä Euroopan Yhteisöihin) vuonna 1981 pelkästään poliittisten syiden takia. Samat syyt painoivat muuten vaakakupissa myös silloin, kun Espanja ja Portugali saivat vuonna 1986 liittyä EY:ihin. Kreikassa upseerijuntta oli kaatunut ja Kreikka otti ensimmäisiä demokraattisia askeleita. EY päätti silloin tukeakseen Kreikan demokraattista kehitystä ottaa maan siipiensä alle. Taloudellisilla syillä ei ollut mitään merkitystä Kreikan liittymiselle. Kreikka oli silloin köyhä maatalousvaltainen maa ja jo silloin taloudellisesti erittäin epävakaa valtio eikä kehitys sen jälkeenkään ole paljon parempaan suuntaan mennyt. Tietysti joku voisi tähän kysyä, että miksi Kreikka otettiin sitten mukaan euroalueeseen (tai Italia!)… No, tässä sitten mennään niihin kuuluisiin tilastoväärennyksiin ja budjettisuhmurointiin Kreikassa…

    O tempora o mores!
    Terveisin Esa Lehtinen

  3. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Inkku!
    Tuota en muistanutkaan, että kreikkalaiset tappelevat mielellään myös keskenään, vaikka ulkoinenkin uhka on olemassa.
    Everstien ajan muistan, ja siksi kreikkalaisten olisi parasta lakkauttaa armeijansa ja myydä hornettinsa ja sotalaivansa. Tulisi niistäkin joku miljardi. Turkki tietysti on uhka, mutta eiköhän Nato pidä natomaat kurissa.
    Välimeren maat kuuluvat historiallisesti, henkisesti ja kulttuurisesti Pohjois-Afrikkaan: arabivaikutus on vieläkin niin voimakas.
    Kun telkkaria katselee, ei tiedä, ovatko uutiset Ateenasta vai Kairosta.
    Kirjoita lisää lähihistoriasta t. Hessu K.

  4. avatar inkeri valtonen sanoo:

    Kiitos hyvästä keskustelusta.
    Hessu on ihan oikeassa, että uutiskuvat Ateenasta ei eroa Kairon tai Tunisin vastaavista. Kyllä kreikkalaiset ovat paljon tulisempia, kuin me pohjoismaalaiset. Siksi se onkin huolestuttavaa, että jos kansa ajetaan liian ahtaalle alkaa mielenosoitukset päätyä tappeluihin ja se on loputon väkivallankierre.

    Inkku

css.php