Ikämiehet pressavaaleissa

Presidenttivaalien yhteydessä on noussut esiin keskustelu iästä ja varsinkin siitä kuka on liian vanha presidentiksi. Ikä on asia mitä olen miettinyt elämäni aikana moneen kertaan, koska edustan ammattikuntaa joka pääsääntöisesti saa elantonsa ihmisen halusta olla aina nuori ja kaunis. Oma ajatusmaailmani on ehkä aika epätyypillinen ammattikunnalleni, koska minä haluaisin asiakkatteni olevan hyvinhoidettuja ja kauniita juuri sen ikäisenä, kun he ovat. Mielestäni nykyhetken nuoruuden ihannointi on vastoin luonnonlakia, koska me kaikki vanhenemme, jos saamme elää tarpeeksi kauan. Olen myös erittäin tarkka siitä etten kohdista kehenkään ikärasismia ovat he sitten nuoria tai iäkkäämpiä.

Presidentin vaaleissa nostettiin esiin kolmen vanhimman ehdokkaan iät ja varsinkin Paavo Lipposen kohdalla sitä käytettiin lyömäaseena. Minun mielestäni ikä on kuitenkin hyvin yksilöllinen asia ja ihmiset vanhenevat hyvin yksilöllisesti. Paavo Lipponen vaikutti joissakin vaalikeskusteluissa selvästi vanhukselta, mutta ei hän pääministerikaudellaankaan alle kuusikymppisenä kovin nuorekas ollut. Monessa vaativassa tehtävässä ei minusta seitsemänkymppinen ole liian vanha, esimerkiksi Ahtisaari tekee loistavaa työtä rauhan eteen, vaikka on muutaman vuoden Lipposta vanhempi. Mielestäni monessa virassa on huomattavasti oleellisempaa ihmisen muut avut, kuin ikä. Kukaan näistä kolmesta presidenttiehdokkaasta Niinistö, Lipponen ja Väyrynen ei ole pitkiin aikoihin vaikuttanut mitenkään nuorekkaalta, he ovat kaikki ihmisiä jotka jostain syystä vaikuttavat ikäistään vanhemmilta.

Itselleni oli erittäin hyvä oppi ihmisen iästä, kun olin erään valtakunnallisen järjestön vaalitoimikunnassa valitsemassa uusia hallituksen jäseniä. Ehdolla oli eräs reippaasti yli seitsemänkymppinen henkilö, jota minä en tuntenut, kuin ulkonäöltä. Pidin varsinaisen palopuheen ettei missään tapauksessa pidä valita eläkeiän ylittänyttä henkilöä. Onneksi muut tunsivat kyseisen henkilön paremmin ja hänet valittiin. Nähdessäni hänen hallitustyöskentelynsä, niin olisi ollut suuri virhe jättää häntä ulkopuolelle. Hän oli hallituksen idearikkain, luovin ja osaavin jäsen jonka ikä unohtui täysin, kun hänen kanssaan keskusteli. Opin onneksi tältä ihmiseltä paljon muutakin, mutta ensisijaisesti sen, että ihmiset ovat yksilöitä ikänsä suhteen.

Suomen historiassa meillä on mielestäni ollut yllättävänkin nuoria presidenttejä, yli puolet ovat olleet alle kuusikymppisiä tullessaan valituksi. Se on aika hämmästyttävää verrattuna muihin Euroopan maihin ja vuosisadan alussahan ikää arvostettiin ihan toisella tapaa, kuin nykyään. Ainoastaan sotien jälkeen Suomen historian vaikeimmilla hetkillä luotettiin ikämiehiin, Mannerheim oli presidentiksi tullessaan 77v. ja Paasikivi 76v. Paasikivi pitää muutenkin perää tässä presidenttien ikätilastossa, hän oli 86v. luopuessaan virasta eli Lipponen ei olisi saanut häntä kiinni, jos olisi tullut valituksi. Kaikista nuorin on ollut Suomen toinen presidentti Lauri Relander, hän oli vain 42v. tullessaan valituksi. Asiaan, kun oikein paneuduin niin oli pakko laskea keskiverto ikä presidenteistämme ja se oli 60,2 v. Niinistö siis on keskivertoa vanhempi ja jos hän jatkaa vielä toisen kauden, niin hän on jo lopettaessaan 76v. Sekään ei ole paha ikä, jos ihminen pysyy terveenä, mutta toivottavasti Suomessa on otettu opiksi Kekkosen kohtalosta. Ihminen ei välttämättä itse huomaa iän tuomia ongelmia ja siinä lähipiiri joutuu olemaan valppaanpana, kuin silloin jos presidentti olisi alle eläkeiän.

Nyt, kun niinistö valitaan presidentiksi pidän keskustelua hänen iästään epäoleellisena asiana ja kakkoskaudelle jatkaminen on taas sen hetken murhe.

Kommentointi on suljettu.

css.php