Viski,Vihuri ja Rumpupalikka

Näin pätkän Steven Spielbergin uutuuselokuvan mainoksista ja elokuvan nimi oli Sotahevonen. Ajattelin heti, että mikään muu ei ansaitse niin suurta kunniaa, kun ne lukemattomat hevoset jotka ovat ihmistä auttaneet sotien tuoksinassa. Ilman Suomen hevosia ei meidänkään jatkosodan ja talvisodan tulokset olisi olleet niinkään hyviä, kuin ne nyt olivat. Ilman Suomen hevosen sitkeyttä, vahvuutta ja kestävyyttä ei sotilaat olisi pystyneet estämään Suomen miehitystä.

Tästä tulikin mieleeni ne kaikki muut eläimet jotka ovat jääneet maailman historiaa kuuluisien isäntiensä tai emäntiensä takia. Ensimmäisenä muistin amerikkalaisen kirjailijan Eugene O’Neillin kissat, joilla oli hauskat nimet Viski, Vihuri ja Rumpupalikka. Näin äkkiseltään ajatellen kissat tuntuvat olevan enemmän taiteilijoiden ja kulttuuri ihmisten lemmikkejä ja koirat ja hevoset sitten valtiomiesten ja sotilaiden omistamia. Tosin historiassa hevonen oli välttämätön työ-ja kulkuväline kaikille ja koirat kuuluivat metsästykseen.

Toisella amerikkalaisella kirjailijalla Ernst Hemingwaylla oli myös kissoja ja kuuluisin niistä oli nimeltään Prinsessa. Vieläkin Hemingwayn kotimuseossa Kay Westissä on hänen Prinsessansa perillisiä ja ne tunnistetaan siitä, että niillä on kuusivarvasta eli ne ovat laivakissoja rodultaan. Koirista tuli ensiksi mieleeni Hitlerin Blondi, joka sai kyseenalaisen kunnian kuolla samaan myrkkyyn, kuin isäntänsä. Blondi oli vielä mukana kolmannen valtakunnan viime hetkillä Bunkkerissa ja Hitler myrkytti ensiksi koiransa ja sitten itsensä. Ihana tarina koirasta taas on Mika Waltarin elämäkerrassa, Waltareillakin oli aina koiria. Mika Waltari kirjoitti  Sinuhe Egyptiläistä kesämökkinsä vinttikamarissa seuranaan vain koiransa. Waltarihan uppoutui Sinuhen maailmaan niin totaalisesti, että se alkoi olla hänelle todellisuutta läheisempi. Hän kertoi, että välillä koira kavahti hereille ja alkoi murisemaan ja tuijottamaan huonen nurkkia, Waltarin mielestä se oli osoitus siitä, että kirjan päähenkilöt elivät niin voimallisesti, että koirakin vaistosi heidän läsnäolon.

Napoleonin hevonen on varmaankin kuuluisin maailman historian hevonen varsinkin, kun sen voi nähdä täytettynä Pariisin sotamuseossa. Hevosen nimi oli Vizir ja se seurasi isäntäänsä St.Helenan saarelle maanpakoon. Suomalaisittain kuuluisa hevonen on tietenkin Marsalkka Mannerheimin ratsu. Kolmekymmentäluvun alkupuolella Mannerheimille etsittiin uutta hevosta koska vanha hevonen, nimeltään Andermann alkoi olla liian iäkäs. Mannerheim oli hyvin tarkka hevosistaan ja vaati niiltä paljon, eikä sopivaa meinannut löytyä. Ruotsista löytyi sitten 1934 syntynyt Käthy eli Kate joka palveli Mannerheimia hänen kuolemaansa saakka. Mannerheim kuoli 27.1.1951 ja hänet haudattiin suurin juhlallisuuksin Helsingissä 4.2.1951, hautajaissaattueessa Kate käveli heti arkun perässä ilman ratsastajaa. Siinä tilanteessa Kate oli viimeisillään tiineenä ja vietti vielä monta vuotta hyvää elämää Puolustusvoimain talleilla Ypäjällä.

Tuleeko lukijoille mieleen muita eläimiä jotka ovat jäänet historiaan. Kertokaapa!

Kommentointi on suljettu.

css.php