Ikimuistoinen Tapaninpäivä

Nykyään tuntuu, että yhtenään on joulu ja sitten taas juhannus, aika menee todella vauhdikkaasti. Paljoakaan ei muista mitä on edellisjouluna tapahtunut ellei se sitten ole jotain ihan erityistä. Vuoden 2011 Tapaninpäivä jäi varmaan minulle ikimuistoiseksi, kun vietimme sen kokonaan kynttilän valossa.

Tapaninpäivän myrsky aiheutti meille sähkökatkon joka kesti 27 tuntia, Tapaninpäivän aamuna noin klo 11 valot sammui ja palasivat tiistaina noin klo 15. Tämä oli taas hyvä muistutus miten haavoittuvainen nyky yhteiskunta on. Meiltä, kun menee sähköt niin loppuu myös lämpö ja vedentulo. Joku helsinkiläinen ystäväni kerran päivittelikin miten Janakkalan kunta on voinut olla niin hölmö, että ovat liittäneet sähkön jotenkin veden tuloon. Siitähän ei todellakaan ole kysymys, vaan haja-asutusalueella taloissa on omat kaivot ja, kun pumppu lakkaa toimimasta katkeaa myös vedentulo. Meillä on myös sähkölämmitys joten patteritkin kylmeni, takalla nyt hiukan saa lämpöä, mutta koko taloa se ei lämmitä. Oli tosi suuri onni, että oli näin leutoa, koska viime talven pakkasissa olisi sisälämpötila romahtanut äkkiä.

Maaseudulla ikäni asuneena ei sähkökatkot ole mikään outo ilmiö ja ne kuuluvat asiaan ainakin kesän ukkosilmoilla. Yleensä on kysymys parin tunnin katkoksista eikä niitä oikeastaan huomaakkaan. Pahin tilanne oli kymmenen vuotta sitten, kun Janika myrsky riehui, silloin olimme neljä vuorokautta ilman sähköjä. Hankalinta oikeastaan on veden puute, juomavettä voin hakea, vaikka kaupungista, mutta suihkun puuttuminen alkaa vaivaamaan parissa vuorokaudessa. Janika-myrskyn jälkeen olemme olleet yleensä hyvin varustautuneita aina, kun säätiedoitus myrskyä lupaa. Nyt varmaan joulu vei ajatukset niin muualle etten ollut yhtään varautunut tilanteeseen. Mistään en löytänyt otsalamppuja minkä valossa on tosi hyvä lukea tai tehdä käsitöitä. Vettä ei ollut yhtään, mutta onneksi oli limpparia juomiseksi. Pattereita ei ollut taskulamppuihin riittävästi, ne alkoivat jo illalla hiipua. Mitään hätäähän meillä ei todellakaan ollut ja tuollainen vuorokauden katkos menee ihan seikkailusta. Tylsäähän se hiukan on, kun tekeminen on rajoittunutta, mutta kynttilän valossa tihrustin yhden dekkarin läpi. Lämmintä riitti, kun kaikki kolme kissaa halusi yöksi saman peiton alle.

Maailma on myös muuttunut tiedottamisen suhteen Janika-myrskyn jälkeen. Silloin ei vielä ollut tietokonetta joka kodissa, eikä meilläkään sitä ollut. Sekä lankapuhelin, että matkapuhelin  lakkasi silloin toimimasta, oikeastaan Hämeen Sanomista vasta luettiin miten suuret vahingot oli ja koska voisi taas verkot olla kunnossa. Nyt oli helpompaa, kun puhelimella pääsee nettiin ja ainakin osan aikaa yhteys toimi, lankapuhelinta en edes kokeillut, mutta yleensä sen toiminta on ollut varmempaa. Vattenfall tiedotti oikein hyvin nettisivuillaan tilanteesta, muutosta oli tapahtunut menneeseen verrattuna roimasti parempaan. En sitten edes yrittänyt soittaa Vattenfallille, koska se tieto riitti, että netsitä näki arvioidun korjaantumisajan. Tosin se siirtyi pikkuhiljaa pari kolme tuntia eteenpäin, mutta se oli ihan ymmärrettävää. Ei ollut mitään syytä kiirehtiä meidän muuntaja-alueella, koska missään talossa ei ole karjaa ja kaikki on terveitä aikuisia ihmisiä. 

Sen verran tuo sähkökatkos pysäytti, että alkoi miettiä mitä kaikkea voisi tilanteessa tapahtua ja huomaa miten pienestä yhteiskunta lamaantuu. Radiosta kuuntelin, että Ruotsissa ja Norjassa oli ollut myös myrsky, mutta heidän tilanteensa oli paljon parempi. Muutama vuosi sitten olleet katastrofaaliset myrskyt olivat saaneet aikaan sen, että suurin osa sähkölinjoista on nyt vedetty maahan. Ihmettelin kovasti miksi meillä ei sitten ole tehty samaa, kyllähän Janika-myrskyn olisi pitänyt opettaa meillekin jotain. Onko vaan säästetty siinä, ettei linjoja ole siirretty maan sisään ja nyt sitten maksetaan suuret taloudelliset tappiot mitkä tulee lähinnä metsien omistajille. Tietysti myös sähköyhtiöille tulee kalliiksi teettää miehillään tolkuton määrä ylitöitä. Olisi luullut, että ennakointi olisi kuitenkin tullut halvemmaksi, ainakin pitkän päälle ja takuulla turvallisemmaksi.

Nyt pidin ihan ihmeenä ettei missään tapahtunut mitään suurkatastrofia eikä ketään kuollut. Ihan varmaan oli sattumasta kiinni ettei missään syttynyt suurta tulipaloa, kun kaikki pelaa kynttilöiden kanssa ja, kun puhelimet ei toimi niin palokuntakaan ei ehdi paikalle ihan äkkiä. Ihmeellistä tuuria on myös ettei puut kaatuneet tiellä ajavien autojen päälle, siinäkin olisi voinut käydä todella huonosti. Toivotaan, että tästä Tapanimyrskystä taas otettiin opiksi ja tehdään tulevia tilanteita varten parempia suunnitelmia. Minä ainakin ennakoin tulevan ja kävin ostamassa kasan pattereita ja taskulamppuja ja uudet, isot otsalamput.

Kommentointi on suljettu.

css.php