Kun raha puhuu tunteilu ei auta

Tämän vuoden puheenaihe Hämeenlinnassa on varmaankin ollut moottoritie kattaminen ja parkkipaikat. Kummassakin aiheessa riittää puhuttavaa vielä pitkään. Itse alan olla täysin kyllästynyt koko moottoritien kate keskusteluun, olen varmaan epävirallinen viestintätoimisto asiasta, kun niin moni siitä minulta kyselee. Syynä tietysti on se, että olen aika aitiopaikalla seuraamassa rakennustoimintaa, ei ole kuin yksi talo välissä erottamassa työpaikkaani työmaasta. Suurin osa kyselijöistä haluaa tietää miten kamalaa on olla rakennustyömaan vieressä ja kauhistelee sitä meteliä ja ääniä mitä joudumme kuuntelemaan.

Voin nyt kertoakin teille hyvät lukijani etten kuule mitään ääniä, en rakennustyömaalta enkä onneksi muutenkaan. Tähän asti minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa, tosin olisin ollutkin aika pettynyt itseeni, jos en kestäisi väliaikaista tilannetta, tulee siitä nyt mitä haittoja hyvänsä. Toistaiseksi meille ei todellakaan ole kuulunut mitään meteliä, vaikka jossain muualla päin kaupunkia siitä on haittaa sanottu tulevan. Muutaman kerran, kun on ollut aivan hiljaista olen havainnut jotain jumpsutusta, mutta mitäpä sitä jää kuuntelemaan, ehkä tämä talo on niin tiivis, että äänet jää ulkopuolelle. 

Parkkipaikat Hämeenlinnan keskustassa on myös aihe johon itsekin olen usein ottanut kantaa. Ymmärrän niitäkin kenen mielestä tuntuu kummalliselta pistää veronmaksajien rahoja parkkitaloon tai torinaluspysäköintiin, kun rahaa tarvittaisiin kipeästi esimerkiksi vanhustenhuollossa. Mielestäni kaupunki ja yritys toimii hyvin samalla lailla, yrityksen velvollisuus on tuottaa voittoa, millä maksetaan palkat ja saadaan ihmisille työpaikkoja. Monta kertaa se vaatii yrittäjiltä julmia päätöksiä joudutaan, vaikka tekemään irtisanomisia, että lopulle työvoimalle on turvattu tulevaisuus ja suunnitelmat pitää tehdä pitkällä tähtäimellä. 

Kaupungilla on nyt se tilanne, että jos nyt ei satsata rahaa parkkitilanteen parantamiseksi se kostautuu myöhemmin. Meille pienyrittäjille on elämän ja kuoleman kysymys onko keskustassa parkkipaikkoja vai ei. Siksi vähän harmittaa vastustus, vaikka sillä perusteella, että keskusta on sotkuinen  rakentamisen ajan tai, että periaatteesta ei saa torin alustaa kaivaa. Minulle on ihan sama mihin se parkkipaikka rakennetaan, kunhan se on järkevin mahdollinen paikka ilman turhia tunteiluja. Ihminen joka on valinnut asuinalueekseen keskikaupungin joutuu vääjäämättä sopeutumaan meteliin, ihmisiin, hyörinään ja pyörinään. Ei keskusta ja kaupunki voi pysyä aina ennallaan ja samanlaisena.

Minäkin haluaisin, että olisi rahaa käytettävissä parantamaan vanhusten, lasten ja sairaiden asemaa, mutta siihen pitää riittää rahaa myöhempinäkin vuosina. Jos nyt ei panosteta siihen, että yrityselämä voi kaupungissa hyvin taloustilanteen heikkenemisestä huolimatta, niin viiden vuoden päästä täällä ei ole yrityksiä. Tietysti kukaan ei voi vannoa, että niitä on vaikka parkkitilannekin parantuisi, mutta sitten on ainakin tehty asian eteen jotain. Ilman näitä pienyrityksiä veroeurot vähenee ja on entistä vähemmän rahaa palveluihin, se tie on täysi kestämätön. En myöskään kannata mitään kansanäänestyksiä tässä tai missään muussakaan asiassa, vaikka ehdotonta demokratiaa kannatankin. Oma tietotasoni ei ole tarpeeksi korkea muissa, kun omaan ammattiini liittyvissä asioissa. En ole kykenevä harkitsemaan itselleni vieraita asioita niin monelta kantilta, että voin varmasti sanoa koko yhteiskunnan siitä hyötyvän. Kansanäänestyksiin on niin helppo vaikuttaa valottamalla asiaa vain yksipuolisesti.

Ihmettelin todella paljon, kun syksyllä luin lehdestä, että kaupungilla on kaksikymmetävuotta vanha liikennesuunnitelma, vai oliko se peräti kaksikymmentäviisivuotta vanha. Mitä ihmettä kukaan tekee Neuvostoliiton aikaisella suunnitelmalla?! Ei ole ihme, jos meillä ei ole parkkipaikkoja, kun asioista päätetään menneen maailman suunnitelmien mukaan. Onko kukaan koskaan kuullut yrityksestä joka toimii ja voi hyvin ja suunnitelmat ovat neljännesvuosisadan takaa. Toivonkin, että päättäjät tekisivät vielä joulusiivon ja etsisivät kaikki historialliset suunnitelmat, pistäisivät ne roskiin ja äkkiä uusia tilalle.

 

184 kommenttia artikkeliin “Kun raha puhuu tunteilu ei auta”
  1. avatar Sari Rautio sanoo:

    Ja siksipä se keskustan liikennesuunnitelma ja pysäköintistrategia ovatkin molemmat työn alla.
    Sari

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi taas Inkku!
    Joku selvitys kaupungin parkkipaikkojen tarpeesta pitäisi tehdä.
    Veikkaan, että Keinuparkin käyttöaste on alle 10 %, eli tuotot eivät riitä edes korkoihin. Siihen lähellesi valmistuu toinen parkkitalo, josta luulen tulevan suositumpi riippuen hinnoittelusta. Kysymys onkin siitä, mitä asiakkaat ovat valmiita maksamaan parkkipaikasta. Työpaikkaa, kauppaa, kulttuuri- ja urheiluharrastusta voi aina valita sen mukaan, mikä sen tuotto tai kustannus on. Pelkään, että kaupungin vetovoima vähenee näistä parkkikiistoista, mikä alkoi Verkatehtaasta. Pitää muistaa, että Hämeenlinna on pikkukaupunki, ja oma porukka ei näitä parkkipalveluja kykene kustantamaan. Vieraspaikkakuntalaisten parkkisakot karkottavat tehokkaasti uusintakäynnit.
    Kyse on oikeastaan markkinoinnista. Täällä on hyviä tuotteita, joiden saatavuutta hankaloitetaan.
    Mietinnän paikka t. Hessu K.

  3. Ajatuksesi kaupungin roolista yrittäjänä oli aika lailla erilainen kuin omani – siksi mielenkiintoinen. (Itse olen ajatellut, että kunta on olemassa asukkaitansa, eikä työntekijöitänsä varten, mutta näkökulmia on monia.)

    Yrittäjähän pyrkii valitsemaan asiakkaansa ja asiakassegmenttinsä. Tässä tapauksessa asiakas olisi siis hyvin kuluttava nuorehko asukas tai turisti. Siitä näkökulmasta katsottuna vanhustenhuoltoon satsaaminen olisikin kovin toisarvoista. Jos viestittäisiin kovasti, että Hämeenlinnassa ei vanhusten palveluita saa, vähenisi tänne muuttavien ikäihmisten määrä väistämättä. Tehokasta…

    Keskustan mylläämisellä saataisiin vähävaraiset, niukasti kuluttavat ja mylläämistä kaihtavat asiakkaat häädettyä pois keskustasta. Sinne jäisivät palveluita etsimään enää hyvin motivoituneesti paikallista kaupunkielämää kannattavat yksilöt. Asiakassegmentointi tarkentuisi jälleen asteen verran.

    Asiakkaiden väheneminen erottaisi tosiyrittäjät akanoista. Puolivillaiset yrittäjät joutuisivat väistymään autioituvasta keskustasta ja tilalle pääsisi myöhemmin tulemaan vetovoimaisempia yrityksiä.

    Sen jälkeen tarvitsisi enää odottaa uuden, parkkipaikkojen perässä Hämeenlinnaan muuttaneiden asukkaiden tulvaa keskustan liiketiloihin. Menestystarina varmaan tämäkin?

    Susanna

  4. avatar inkeri valtonen sanoo:

    Hei!

    Olen pahoillani esitin ajatukseni epäselvästi, yritän hiukan tarkentaa.

    Ilman muuta kaupunki on asukkaitaan varten. Tarkoitin tuo yritykseen vertaamisen niin, että yrityksen perusvelvollisuus on tuottaa voittoa niin paljon, että työntekijät saa palkkansa, samoin kaupungin on saatava tuottoa niin paljon, että voi palvella asukkaitaan. Kaupungin tapauksessa tuo tuotto on veromarkat. Jos kaupunki ei huolehdi siitä, että yritykset viihtyvät kaupungissa ne lähtevät pois ja vievät työntekijänsä ja samalla veromarkat. Samalla, kun hoidetaan palvelut vanhuksille yms. kaupungin pitää huolehtia yritysten toimintaedellytyksistä ja niissä yksi perusasia on parkkipaikat. Kaupan ja pelvelun alan yritykset eivät yksinkertaisesti elä kaupungissa, jossa ei ole parkkipaikkoja ja silloin heidän velvollisuus on etsiä parempi paikka. Yritysten on oltava siellä missä asiakkaat, mutta asukkaat voivat itse päättää haluavatko tulla keskustaan ja sietää keskusta elämän haitat.
    Missään tapauksessa yritykset ja vähävaraiset ihmiset tai vanhukset eivät ole toistensa vihollisia vaan tarvitsevat toinen toistaan.
    En ymmärrä mitä tarkoittaa sana aitoyrittäjä, yrityselämä on niin kovaa, että siinä ei pärjää kun takuulla aitoyrittäjä, muut on sitten rikollisia.
    Odotan mielenkiinnolla liikenneselvityksen valmistumista. Varmaan uusi ja tuore selvitys tuo enemmän näkökohtia, joista löytyy kaikille sopiva kompromissi.

    Inkku

css.php