Säästötoimien uhrit

Raatihuoneen ja Kaivokadun kulmassa olevassa puutalossa pitää majaa sellainen paikka, kun Living room. Kyseessä ei ole ihan mikä tahansa olohuone vaan A-klinikan ylläpitämä toimipaikka jossa narkomaanit saavat puhtaat ruiskut, voivat pestä pyykkiä, käydä suihkussa ja keskustella ongelmistaan. Näen työhuoneeni ikkunasta suoraan Living roomin ovelle ja tiedän, että tuota paikkaa käytetään paljon. En katsele kävijöitä pahansuopuudella tai uteliaisuuttani, vaan halulla ymmärtää miksi joidenkin elämänpolku on niin raskas ja vaikea.

Nyt rahapula uhkaa sulkea tämänkin palvelun, niin kuin monta muutakin hyvää asiaa. Hämeenlinnassa on mielestäni aika selvästi menossa palvelujen alas ajo, varsinkin heikomman kansanosan palvelujen. Lapset, vanhukset ja sairaat ovat säästökohteina helppoja, he eivät paljoakaan pysty itseään puolustamaan. Hämeenlinna vähentää palveluja ja nostaa veroprosenttia, aika erikoinen yhdistelmä.
Olisi toivottavaa, että säästötoimet tehtäisiin järjellä ja katsottaisiin myös pitkäaikaisvaikutuksia. Jos nyt säästetään koululaitoksiin suunnatusta rahasta ja joku alkaa syrjäytymään niiden vaikutuksesta, tulee se erittäin kalliiksi muutamien vuosien päästä. Kun ajatellaan kylmästi vaan rahaa, niin ymmärrän vanhuksiin koskevat säästöt erittäin tuottaviksi. Jos vanhusten huoltoa ja vanhusten talojen palvelua heikennetään, niin sillä joudutetaan vanhusten kuolemaa ja sitten ollaan tyytyväisiä. Sehän on ihan oivallinen tapa säästää, jos unohdetaan moraali kokonaan.
Koulutukseen kohdistuvilla säästöillä heikennetään koko tulevaisuutta. Huonon koulutuksen saaneista ihmisistä ei tule koskaan varakkaita veronmaksajia. Puhumattakaan syrjäytymisestä joka tulee kalliiksi, mutta ennen kaikkea tuottaa tuskaa monille.

Käyn erään hyväntekeväisyysprojektin myötä Nokialla Pitkäniemen sairaalan nuorten psykiatrian osastolla. Siellä on huumevieroitus yksikkö, jossa on kerrallaan 14 potilasta ja kaikki on kovien, suonen sisäisten huumeiden pitkäaikaiskäyttäjiä. Iältään he ovat 20-30 vuotiaita. Henkilökunnan kanssa jutellessa tulee ilmi kaikkien yhteinen mielipide siitä, että siellä hoidetaan 80-90-luvun laman tulosta. Nämä nuoret ovat olleet alle kymmenvuotiaita, kun Suomessa oli 90-luvun alun paha lama. He kokivat vanhempiensa työttömyyden, mielenterveysongelmat, konkurssit yms.
Suurella osalla heistä on ollut joku oppimishäiriö, jota ei ole tunnistettu tarpeeksi ajoissa. Monilla on myös mielenterveysongelmia, tähän kun lisätään pitkäaikainen ja raju huumeiden käyttö he tuskin ovat koskaan kykeneviä työelämään, vaikka vieroitus onnistuisikin.

Itselläni ei ole lapsia, joten en voi kiillottaa sädekehääni pullan tuoksuisella äitiydellä. Olen kuitenkin itse ollut joskus lapsi, niin kuin kaikki meistä. Olen käynyt tuollaista valtavaa suurkoulua, mitä nyt Hämeenlinnaankin perustetaan. Olin yksitoistavuotias, kun menin keskikouluun Turengin Yhteiskouluun, jossa oli noin 600-700 oppilasta. Siirryin kahdenkymmenen oppilaan kyläkoulusta paikkaan, jossa jo luokassani oli 44 oppilasta. Se oli todella pelottavaa, ensimmäisenä vuonna en uskaltanut liikkua, kun luokkani ja ruokalan väliä, koska pelkäsin eksyväni. Kerroksia oli monta ja käytävät täynnä samannäköisiä luokan ovia, ei pieni ihminen kyennyt hahmottamaan missä oikein liikkui.
Välitunneille meno ja tulo oli kamala painajainen. Olin pienikokoinen ja kun rappukäytävään ryntää satoja lapsia vauhdilla jää aina joku puristuksiin. Pelkään vieläkin ihmisjoukkoja ja tallotuksi tulemista. Ehkä tuommoisessa koulussa pärjää laumahenkinen kiltti tyttö, joka jaksaa yö kaudet päntätä läksyjä korjatakseen opetuksen puutteet. Minä taas kuuluin oppilasainekseen joka on erittäin rasittava opettajille. Piilotin pelot ja ujouden kovuuteen ja kyseenalaistin jo silloin kaikki auktoriteetit. Luokassa, jossa on yli neljäkymmentä lasta ei ole mitään mahdollisuutta etsiä jokaisen yksilöllisiä kykyjä oppimiseen, mukana pysyminen on ihan sattumasta kiinni.

Nyt siis Hämeenlinna on tekemässä lapsilla kokeilua, joka kaikkien ennakko kokemusten ja tutkimusten mukaan on tuhoon tuomittu. Normaalikoulun ja Ojoisten koulun yhdistäminen 600 oppilaan suurkouluksi tulee osoittautumaan virheeksi viimeistään kymmenen vuoden päästä. Jos olisin Hämeenlinnalainen perheen äiti, muuttaisin vauhdilla muualle ennen, kuin tuhoaisin lapseni säästöjen takia.

58 kommenttia artikkeliin “Säästötoimien uhrit”
  1. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moi Inkku!
    Jossain on päätetty, että kaupungin alin kasti saa jäädä oman onnensa nojaan. Jos ei täällä pärjää, muuttakoon pois.
    Näin vaalien alla pitää mainita, että tämä on hyvin kokoomuslaista politiikkaa, jota demarit seuraavat sivusta ja vikisevät.
    Rauhallista Joulun odotusta t. Hessu K.

  2. avatar iisakki sanoo:

    Terve,

    en nyt jaksa lähteä oppositio-hallitus-tyyliseen propagandajankutukseen Hessun kanssa :), mutta Living roomin tilanteeseen haluan kommentoida, kun asian jotenkin tunnen.

    Living roomia ei uhkaa sulkeminen. Raha-automaattiyhdistyksen rahoitus loppui, joten kaupunki joutuu ylläpitämään paikan jatkossa omin voimin. Ensi vuoden budjetissa lisätään rahoitusta, mikä riittää kolmen ohjaajan työpanokseen entisen neljän sijasta. Ymmärtääkseni lautakunta vielä pohtii, onko yhden ohjaajan vajautta mahdollista korvata jostain muualta tai tehdä yhteistyötä.

    Vaikka ohjaajaresurssi vähenee, perustoiminta pysyy hyvin pitkälle ennallaan eli neulanvaihto ja terveysneuvonta. Varmasti esimerkiksi virkistystoiminnasta täytyy tinkiä.

    Olen myös sitä mieltä, että vanhustenhuollon palvelut paranevat koko ajan huimaa vauhtia sekä laadullisesti että määrällisesti. Väitän myös, että nykyinen taso on parempaa kuin koskaan ennen, erityisesti hoivaympäristöjen eli tilojen puolesta. Moni kaipailee 1970-1980-luvuille, mutta ei muista, että tuolloin vielä suljettiin viimeisten kunnalliskotien ovia. Ne olivatkin niin pirun ihania paikkoja… Nyt vanhukset saavat pääosin oireenmukaista hoivaa ja hoitoa nykyaikaisissa ympäristöissä ja useimmat kunnat – Hämeenlinnan perässä – muuttavat käytäntöjään kovaa vauhtia vanhustenhuollon laatusuosituksen mukaisiksi. Jos sitten joku palveluntarjoaja ei täytä edellytyksiä, oli sitten pörssiyhtiö, säätiö, pienyritys tai kunta, ei täytä vaatimuksia, niin luukut kiinni vaan…

    Aihe on pirun altis populismille ja monenlaiselle kiihotukselle, mutta henkilökohtaisesti uskon, että tulevina ruuhkavuosina hoito tulee joka tapauksessa olemaan varsin korkealla tasolla – tosin sitä rahoitetaan, on pakkokin, yhä enemmän ihmisten omasta pussista. Ne maksavat hoidostaan, kenellä omaisuutta on. Ne kenellä ei ole, yhteiskunta pitää huolen – samoissa hoivaympäristöissä, samoin ehdoin.

    Terveyskeskuksessa Hämeenlinna on tekemässä muuten muutosta, jolla vihdoin aletaan ottaa huomioon erityisesti niitä, jotka hoidosta eniten hyötyisivät. Eli köyhiä monisairaita aletaan kutsua kokonaisvaltaisiin hoito-ohjelmiin.

    Enkä nyt ihan vertaisi Normaalikoulun ympärille rakennettavaa uutta koulua paluuksi 1970-luvun Turengin yhteiskouluun. Kannattaa googlata vaikka rehtori Pasi Rangellin aiheesta kirjoittama blogi ja tustustua suunnitelmiin.

    Se on selvää, että tulevaisuudessa ja mielellään jo nyt joudutaan tekemään asioita paljon tehokkaammin ja tuottavammin, jos perusedellytykset lapsillemme halutaan turvata. Mutta ei kyllä yhtään ojoislaisena pelota kenties joskus lähettää kolmasluokkalaistani tulevaisuuden normaalikouluun, mikä sen nimi sitten tuleekin olemaan.

  3. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Kun kävin Varkaudessa kansakoulua ja oppikoulua, kaikissa luokissa oli yli 40 oppilasta. Muutettuani Kuopioon siellä lyseossa luokallani oli hieman yli 20 oppilasta. Muutos tuntui hienolta, vaikka koulun koko kasvoi reilusti.

    Valitsin lukiossa ns. ylipitkän matematiikan (silloisen kokeiluryhmän), koska luokalle tuli vain 18 oppilasta. Tämä oli hienoa aikaa. Ei tarvinnut tehdä mitään. Hyvät opettajat takoivat tarpeelliset tiedot ja taidot meidän päähän yloppilaskirjoituksia varten. Rymästä valmistui aikanaan 9 diplomi-insinööriä, 2 insinööriä, 2 hallintotieteiden maisteria, 1 varatuomari, 2 ekonomia, 1 voimistelunopettaja ja 1 merkonomi. Viimeksi mainitusta tuli menestyvä liikemies. Sitä hän oli jo lukiossa, mm. välitti Alkon tuotteet viikottaisiin pulloarpajaisiimme (edullisesti!).

  4. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Tarkennus: Kuopiosta muutin Tampereelle, jossa kävin kaksi viimeistä vuotta lyseota. Luokaltamme yksi opiskeli myös lääkäriksi ja yksi valtiotieteen tohtoriksi. Parinkymmenen oppilaan poikaryhmällä ja hyvillä opettajilla saavutettiin erinomaisia tuloksia, vaikka lähes kaikki olivat kiinnostuneita enemmän muista jutuista kuin opiskelusta.

  5. avatar inkeri valtonen sanoo:

    Kiitos kommenteista ja kiitokset erityisesti Iisakille, kun kerroin asiaa valaisevia näkökohtia.
    Erittäin hyvä uutinen oli se, että Living Room pysyy toiminnassa.

    Minun mielestäni kaikkien niiden, jotka selviytyvät elämässään hyvin ovat velvollisia auttamaan heikompi osaisia. Ei saa sulkea silmiään vääryyksiltä ja pitää puuttua epäkohtiin.

    Kuten blogissa mainitsinkin, niin minulla ei ole nykypäivän kosketuskohtaa koululaitokseen muuta, kuin se, että olen perheenäidin työnantaja. Kuitenkin kiinnitin jo viime vuonna huomiota Hämeenlinnan säästöihin koululaisia kohtaan. Opettajat lomautettiin ja en ole ollenkaan varma oliko se viisas teko.
    Vanhusten asioihin en tässä yhteydessä puutu ja niistäkin viimeinen omakohtainen kokemus on vuodelta 2009, kun isoäitini oli Tapaila kodissa. Onneksi hänkin on poistunut taivaalliseen laulukuoroon. Lehtiä lukemalla olen saanut sen käsityksen, että Hämeenlinnassa on monia epäkohtia vanhustenhuollossa, tosin niin on muuallakin.
    Parhaiten tuntemani ryhmä on huumenuoret ja narkomaanit. Nuori IV-käyttäjä eli suonensisäisiä huumeita käyttävä on todella kallis yhteiskunnalle. Puhumattakaan siitä inhimillisestä tuskasta mitä se tuottaa. Kaikki ne nuoret jotka saadaan pelastettua tuolta tieltä on pelkkää säästöä yhteiskunnalle. Huumeiden käyttöähän on tietenkin monenlaista ja se on suuresti lisääntymässä. Koululaitos on suuressa merkityksessä, kun estetään lasta joutumasta harhapoluille. Tietysti perhe on tärkeä, mutta valitettavasti syrjäytyminen on ”periytyvää” ja kaikki tuki mitä lapsi saa tuleekin koululta. Olen aivan varma, että 600 oppilaan koulussa on helpompaa olla huomaamatta lapsen huonovointisuus, kuin 200 hengen koulussa. Opettajien valppaus ja ammattitaito joutuu äärimmilleen 600 oppilaan koulussa ja jo nyt opettajat tekevät paljon työtä, huonoilla resursseilla, ei heitäkään voi aina vaan venyttää.
    Luin tuon Pasi Rangellin blogin, kiitos vaan neuvosta. Luotan täysin hänen asiantuntijuuteensa ja varmaan hän saa aikaan parhaan mahdollisen tuloksen uudesta, suuresta koululaitoksesta. Tietysti pitää lähteä innolla ja idearikkaudella tekemään tätä Normaalikoulun ja Ojoistenkoulun yhdistelmää ja siitä voi muotoutua paljon hyvääkin. Olisi kuitenkin typeryyttä olla huomioimatta, että tähän ratkaisuun lähdetää pakon edessä, sisäilmaongelmien takia. Myös moni tutkimus osoittaa, että oppiminen heikkenee yli 500 oppilaan koulussa. Nämä tosiasiat pitää tiedostaa, eikä lakasta maton alle.

css.php