Historian havinaa vanhassa kirjastossa

Vanha kirjastotalo eli niin sanottu ryssänkirkko on suoraan vastapäätä firmani ikkunoita. Olen tuijotellut eräitäkin tunteja tuota kaunista, vanhaa rakennusta puhuessani puhelimeen tai unohtuessani ajatuksiini. Kaikki uudet eihämeenlinnalaiset asiakkaat kysyvät aina mikä rakennus se on ja olen lukemattomia kertoja kertonut talon historian.

Aina, kun kerron muodonmuutoksesta kirkosta kirjastoksi omaantuntooni pistää. Ajattelen meitä suomalaisia jotka olemme mollanneet vuosikymmeniä Neuvostoliittoa, kun se teki kirkoista viljavarastoja ja elokuvateattereita, ollaanko me yhtään parempia. Luin viime talvena Jukka Rislakin kirjan Latvian kohtalonvuodet joka kertoi Krisjanis Berkisin ja hämeenlinnalaisen Hilma Lehtosen tarinan. Krisjanis Berkis oli Latvian sotilasjohtaja 1920-30-luvulla ja merkitsi samaa Latvialle, kun Mannerheim Suomelle. Berkis oli Venäjän sotaväessä Hämeenlinnassa ja Parolassa 1800-luvun lopussa ja samoihin aikoihin tuo kirkko valmistui Venäjän armeijaa varten. Silloinhan sekä Suomi, että Balttia kuului vielä Venäjään. Berkis tapasi Hilma Lehtosen ja avioitui hänen kanssaan ja vihkiminen tapahtui juuri tuossa Venäjän armeijan kirkossa.

Tunsin suorastaan, että historian havina kosketti minua, kun kirjassa oli valokuva Hilma Lehtosesta. Hän seisoi koululuokkansa kanssa firmani edessä olevassa puistossa ja kaikki katsoivat uutta uljasta kirkkorakennusta. Jos Hilma olisi kääntänyt päätään hän olisi katsonut suoraan minuun, kun seison yritykseni odotustilassa. En kuitenkaan aikonut kertoa Hilmasta ja Berkisistä muuta, kuin sen, että ensimmäinen vaihe rakennuksen elämästä kosketti hyvin vahvasti sen ajan ihmisiä.

Kaksikymmentäluvulla kirkosta kaadettiin tornit ja pikkuhiljaa siitä tuli kirjastotalo, missä se oli aivan omiaan. Uuden kirjaston valmistuessa rakennukseen tuli Tampereen Yliopiston Täydennyskoulutuskeskus TYT ja viimeksi Suomen Yrittäjä Opisto SYO. Nyt talo siirtyy taas uuteen elämän vaiheeseen, koska sinne asettuu pikapuoliin Tuomelan koulun ekaluokkalaiset. He muuttavat pakoon Tuomelan koulun homeongelmaa ja ovat väliaikaisesti vanhassa kirjastotalossa. Monia ongelmia varmaan tulee siitäkin ja notkeaa sopeutumista tarvitaan, koska rakennus on vanha ja todella kylmä, myös vessat ja välituntitilat tuottaa päävaivaa. Itse olen ollut opiskelemassa sekä TYT:ssä, että SYO:ssa ja muistan viime talveltakin, että sormet oli kohmeessa ja varpaat jäässä. Toivottavasti ei koko lapsilauma ole flunssan kourissa heti muuton jälkeen lapset, kun ei tuosta pukemisesta oikein välitä. Väliaikainen tila ei koskaan voi olla ihan priima ja mitenkä kaupungilla olisikaan osoittaa kunnollinen koulutila sellaiselle määrälle koululaisia.

Eniten pelkään liikenteen puolesta, koska katetyömaan alettua liikenne kulmillamme on vilkastunut tuplasti. Vanhan kirjaston ympärillä on suorastaan ruuhkaa ja autot tulee aika vauhdilla Turuntietä ylös Saaristenkadulle. Tähän, kun lisätään kymmenkunta bussia lastaamassa lapsia aamulla ja illalla Tuomelaan kuljetusta varten niin sotku on aikamoinen. Vielä, kun tulee lunta yhtä paljon, kuin viimeisinä talvina ja koko kirjastotalon ympäristö on kasattujen lumien vallassa, niin mihin siihen mahtuu satakunta lasta? Pitkään ruikuttamani parkkipaikat tuo henkilökunnalle päänsärkyä, koska autot on jätettävä todella kauas ja raahattava kassinsa kävellen uuteen koululaitokseen.

Ihan tyystin en tätä ratkaisu tuomiste, vaikka mitäpä minun mielipiteelläni olisi väliä, mutta aika hullun hommaa tämä muutto koululaisille on. Ymmärrän ettei vaihtoehtoja ole ja on pakko sopeutua ja tinkiä monissa asioissa, mutta turvallisuudesta ei saa tinkiä. Toivon sydämestäni, että kaikki menee hyvin eikä lapset joudu kärsimään sairastumisista eikä liikenneonnettomuuksista.

183 kommenttia artikkeliin “Historian havinaa vanhassa kirjastossa”
  1. avatar Erkki Strömberg sanoo:

    Helsigin Suomenlinnasta löytyy toinen esimerkki ”tuhotusta” ordotoksikirkosta, lienee varmaan muitakin Suomessa. Alkuperäisessä asussaan kumpikin olisi seutunsa kaunistus ei hauhistus.
    Lieneeko nämä seurausia suomalaisten poliittisesta tahdosta? Ordotoksisuudesta sen syntysijoilta kertoo Hesari ti 8.11. kakkossivun ”merkintöjä” palstalla.
    Lienee sekin Kreikkalaisten poliittinen tahto?

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Inkku!
    Jokaisella mielipiteellä on väliä. Eri asia on, otetaanko niitä huomioon.
    Jotenkin tuntuu, että Hämeenlinnassa rakennetaan suurkaupungin kulisseja, joissa kaupunkilaisten tarpeet on unohdettu. Rakennetaan rakennuksia ilman sielua ja funktiota. Meillä on vallalla pompöösirakentaminen. Kuka tarvitsee enää kaupunkiin S- ja K-ketjun hypermarketteja, kun samaan aikaan vanhus- ja koululaispuolella on ongelmia, unohtamatta perusterveydenhuoltoa.
    Seuraava kaupunginhallitus saa käsiinsä aikamoisen pesän.
    Iske vaan kiinni yhteiskunnan kipupisteisiin t.Hessu K.

  3. avatar Anneli Oinonen sanoo:

    Hei Inkeri!

    Ja kiitos kun valistit meitä oman kaupunkimme mielenkiintoisesta historiasta – taas kerran!
    Mutta huolesi pienten koululaisten turvallisuudesta tuossa ”Bermudan kolmiossa” on todella aiheellinen! Eikö tiloja todellakaan loytynyt mistään muualta??? Ja talvipäivä vetoisessa koulussa ei varmaankaan auta parantamaan oppimistuloksia.
    Sitä paitsi, olen Heikin kanssa samaa mieltä siitä, että rakas kotikaupunkimme on kasvuhalussaan unohtamassa omat asukkaansa ja heidän tarpeensa.
    Kaipaan Kaivokadun puita takaisin – en uutta ostoskompleksia!

    Odotan innolla uusia tarinoita kaupunkimme historiasta!
    Terveisin, Anneli

  4. avatar Inkeri Valtonen sanoo:

    Kiitos kommenteista.
    Nyt näyttää siltä ettei koululaisten muutto olekaan ihan selvä juttu ja asiaa pohditaan vielä. Kirjoittaessani tuota juttua, niin Hämeen Sanomissa oli ollut varmatieto muutosta. Ehkä järjen ääntä on vaihteeksi kuunneltu, hyvä olisi jos koko ajatus haudataan.
    Toivoisin kovasti, että vanha kirjastotalo palautettaisiin alkuperäiseen käyttöön. Toivottavasti Ortodoksinen kirkko löytäisi rahoituksen kirkon kunnostamiseen.

    Inkku

css.php