Tasa-arvo ryntäilee

Kuuntelin yhtenä aamuna töihin ajaessani radiosta ohjelmaa jonka aiheena oli tasa-arvo ja sen muuttuminen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että omatkin ajatukseni juuttuivat siihen ja aloin miettimään onko tasa-arvo jotenkin muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Tasa-arvo on ollut aina minulle itsestään selvä ja tärkeä asia. Olen useaan otteeseen kuulunut erilaisiin naisjärjestöihin, jotka eivät ole feministisiä, vaan tasa-arvon tiedostavia, joten olen aika perinpohjin tutustunut aiheeseen. Tasa-arvoa on monenlaista, vaikka ehkä ensimmäisenä tulee mieleen miehen ja naisen välinen tasa-arvo. Yhtä tähdellisiä ja vakavia asioita on myös ihmisten tasa-arvo kaikelta osin, ketään ei saa sortaa kansallisuuden, uskonnon, iän tai ulkonäön perusteella.

Minulle tasa-arvo merkitsee oikeudenmukaisuutta ja se on arvomaailmassani ihan kärkipäässä. Minulle on aina ollut itsestään selvyys, että äänestys tai valinta tilanteessa äänestän aina parasta ja sopivinta, en sukupuolta. Uskon myös, että nämä naiskiintiöt alkavat olla pikku hiljaa menneisyyttä. Luotan siihen, että nykypäivän miehet ovat jo sisäistäneet naisen ja miehen yhtäläisen arvon niin ettei sitä tarvitse pitää enää lainsäädännöllä yllä. Olen myös muutamaan kertaan kuullut vihjaisuja, että miehet tarvitsisivat tasa-arvon korostusta. Miehet kuulemma joutuvat hyvin eriarvoiseen asemaan avioero tilanteissa, kun lasten huoltajuutta punnitaan, äiti saa myönteisemmän kohtelun, kuin isä. Tällaisista tilanteista minulla ei ole kokemusta ja tietoa, mutta jos näin on, se on suuri vääryys. Naiset, kun ovat tasa-arvonsa taistelleet, se ei saa kääntyä miesten sortamiseksi.

Meidän eduskuntaan on ilmeisesti pesiynyt sovinistien viimeinen linnake, koska sieltä yhtenään uutisoidaan seksuaalisesta häirinnästä. Ilmeisesti se on myös hyvin todenperäistä, koska sitä on monenlaisissa kyselyissä tutkittu. Eduskunnan pitäisi olla kuva koko kansasta, mutta näin se ei mielestäni ole, en pelkää, että ilmiö olisi leviämässä laajemmalle. On varmaan tullut ilmi etten erikoisesti arvosta meidän nykyistä kansanedustuslaitosta ja mielestäni siellä on valitettavan paljon ihmisiä, joille ei missään tapauksessa olisi pitänyt antaa valtaa. Tietysti paljon on myös ihan päteviä ihmisiä. Pidän tätä seksuaalista häirintää eduskunnassa lieve ilmiönä, kun paikalla on paljon ihmisiä joiden moraali on vääristynyt ja kyky erottaa oikea väärästä kadonnut. Vallan huipulle, kun pääsee ihmisiä joiden hormoonitaso ylittää moninkertaisesti älykkyysosamäärän tulos on tällainen.

Tämän viikon lööppien aihe on myös sivunnut tasa-arvoa, ilmeisesti aihe edelleen kiinnostaa, kun siitä kannattaa kirjoittaa. Tunnen kuitenkin jo häpeää sukupuoleni puolesta, koska nyt on lähdetty ihan kummallisiin pilkun viilauksiin. Mauri Pekkarisen möläytys ryntäistä ja sermin taakse menemisistä ei todellakaan ansaitse tätä huomiota. En muista naisen nimeä, joka tämän jutun nosti esille, vai toimittajatko sen nosti, mutta tätä porua ei olisi kannattanut jutusta nostaa. Nykyään etsitään suurennuslasilla tasa-arvon loukkauksia, kun ei tärkeämpiä asioita olisikaan.

Luin kesällä kirjaa, joka kertoi Viron sivistyneistöstä 1910-luvulla ja siinä eräs virolainen arvostettu lääkäri kertoi naisten kouluttautumisesta. Hän oli sitä mieltä, että liika kouluttautuminen ei ole naiselle hyväksi, vaan se sairastuttaa ja vie kyvyn hankkia lapsia. Lääkäri selvitti, että jos nainen hankkisi yliopistotasoisen koulutuksen hänen aivonsa kasvaisivat liian suuriksi naisen pienempään päähän ja seurauksena olisi kipua ja vaikea sairastuminen. Nämä liian suuriksi kasvaneet aivot vaarantaisivat myös lasten terveyden, koska imetyksen kautta aivoista voisi valua kuonaa lapsen elimistöön. Tämä kaikki on oppineen miehen satavuotta sitten uskoma totuus. Ne ihmiset, etupäässä naiset jotka ovat taistelleet tuota tietämättömyyttä vastaa, niin vahvasti, että se on sadassa vuodessa ohitettu kääntyisivät nykyään haudassaan. Tuollaiset rynnäs-heitot ovat minimaalisen pieniä tyhmyyksiä, joilla ei ole mitään merkitystä kenenkään elämään. Pitäisi muistaa mikä on tasa-arvo taistelujen lähtökohta, eikä pitää taistelua yllä keinotekoisesti, vaan siksi, että se on tottumus ja sillä saa julkisuutta.

175 kommenttia artikkeliin “Tasa-arvo ryntäilee”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Inkeri!
    Arkadian ”kalapuikko-viiksi”-nimittely kertoi ko. naisten asenteellisuudesta. Minusta tuomittavaa vihjailut, jotka leimasivat koko porukan.
    Se on semmottinen veteen viskattu viiva, jos flirttiä tai smool tookia tulee meille mieleisen miehen tai vastenmielisen uroon suusta, vaikka sanat olisivat identtiset.
    DNA-jatkeeni katseli Itsevaltiaita ja ihailemaansa Lipposta.
    Minä keräsin irtopisteitä, – Toi Paavo on halannut minua pari kertaa.
    DNA, – ONKS SE SUN UUS MIES?!
    – Ei ole. Mies ja nainen voivat halata myös tervehtiäkseen tai kiittääkseen. Ei siinä sen kummempaa.
    Ps. Sukupuolinen ahdistelu tapahtuu yleensä ilman yleisöä. Siitä pitää saada kunnon rapsut.
    Valoisaa viikonloppua Sinulle!
    Riitta

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Inkku!
    Enpä malta olla kouraisematta tätä aihetta.
    Uskonto vääristi pitkään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Kun seurakunnat alkoivat 1800-luvulla harjoittaa diakoniatyötä, se vaikuttaa vieläkin palkkapolitiikassa: hoivatyöstä ei mielellään maksettaisi.
    Eduskunnassa ilmeisesti valta tuo joillekin sielun pimeämmät puolet esiin molemmille sukupuolille. Kyykyttäminen on kivaa. Kyllähän samaa valtaa käytetään työpaikoillakin.
    Riitalle: Lähdepäs kepun ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin, minulla on kaavakekin valmiina!
    Paavo on hyvä mies t. Hessu K.

  3. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Moro Hessu!
    Täytyypä syynätä tarkemmin, mihin nimensä panee ennen kunnallisvaaleja.
    Janakkalassa demari-värväri laittoi jopa joulukortin kaveriksi minulle kaavaketta.
    Tuosta Väykästä sen verran, jos kansanradion mielipiteitä ynnää yhteen, on suhde 10-1, Paavojen kesken, Väykän hyväksi.
    Ans kattoo, kuinka vielä käykään kisassa.
    T. Riitta

  4. avatar Inkeri Valtonen sanoo:

    Tuossa Hessun mainitsemasta palkkapolitiikassa on edelleen tasa-arvotaistelu paikallaan. Naisten euro on edelleen 80 senttiä ja jopa tämän alle. Hoivatyö mikä on aina mielletty naisten työksi on pahassa palkkakuopassa, mutta siihen vaikuttaa myös yleinen taloustilannekin. Hoivatyössä ja vanhustyössä on niin paljon vääristymiä, että siinä olisikin penkomista. Varmaan tämä diakoniatyön ajatus vieläkin on osa vääristävää ajatusmaailmaa, hoivatyötä pitäisi tehdä vaan hyvästä sydämestä ja palkaa ei pitäsi pyytää.

    Inkku

  5. avatar Pauli Sumanen sanoo:

    Sanot:”Naisten euro on edelleen 80 senttiä ja jopa tämän alle.”

    Eihän tuossa ole muuta väärää kuin se, että tasa-arvon vuoksi sen pitäisi olla noin 75 senttiä.

    Tilastokeskuksen palkkatilastot eivät ole tasa-arvotilastoja, sillä niissä ei mitata palkkaa samaa aikayksikköä kohden. Kuukausi ei ole oikea aikayksikkö, sillä miehet tekevät noin 20 % enemmän työtunteja kuukaudessa kuin naiset. Tiedot työtunneista perustuvat Tilastokeskuksen ajankäyttötilastoon.

    Jos mitattaisiin palkka tehtyä työtuntia kohden ja muutenkin otettaisiin laskelmassa huomioon ILO 100 – samapalkkasopimus, niin mies saa lähes 10 % vähemmän palkkaa kuin nainen tehtyä työtunmtia kohden.

  6. Erittäin mielenkiintoinen näkökulma josta en ole koskaan edes kuullut. Miksi on näin, että naiset tekevät vähemmän työtunteja?

    Inkeri

  7. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Simppeliä… hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä…

  8. avatar inkeri valtonen sanoo:

    No, olinpas minä taas hölmö, tietysti se niin. Mitä sitä turhaan huhkia, jos vähemmälläkin selviää!

    Inkku

css.php