Positiivista ajattelua vai epärealistista sanahelinää

Kaikki jotka ovat eläneet 90-luvun lamavuodet jo työelämässä ollen, muistavat tuon uhoamisen positiivisesta ajattelusta. Sehän toi tullessaan ihan omanlaisensa ammattiryhmänkin, kun kaikki virkaheittoliikemiehet alkoivat konsulteiksi ja järjestivät jos jonkinlaisia pepunpyörityskisoja ja naminamitapahtumia. Myönnän itse saaneeni yliannoksen positiivista ajattelua jo kymmenen vuotta sitten ja en jaksa enää korvaani lotkauttaa niille jutuille.

Taas, kun taantuma kolkuttelee ovelle jotkut politiikot ovat kaivaneet naftaliinista nämä vanhat hokemat ja tarjoaa kansalle epäaitoa positiivista lohduketta. On kuitenkin veteen piirretty viiva mikä on positiivista ajattelua ja mikä on epärealistista uskomusta. Jos lamaa tai taantumaa aletaan korjaamaan puheentasolla olevalla kikkailulla, niin pieleen menee. Edellisen laman aikana otettiin käyttöön myös sotataitojen vertaaminen liike-elämään, kaikki talousosaajina itseään pitävät politiikot alkoivat siteerata Clausewitzia.

Ikimuistoisen yliannoksen sain tästäkin eräässä 90-luvun alkupuolen paneelikeskustelussa missä istuin kansanedustaja ja kait ministerinkin Pirjo Rusasen vieressä. Kuulijoina oli jonkun yrittäjäjärjestön kokoama porukka. Rusanen hyppäsi pystyyn ja takoi nyrkillään pöytään ja huusi Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Sain purra sormiani etten tönäissyt häntä, tilanne oli jotenkin epärealistinen. Kaikki yrittäjät painoivat töitä sen, kuin kerkesivät ja joku väitti meidän makoilevan. Mitä itse lauseen sisältöön tulee on ihan järkevää jäädä paikalleen ja alkaa kaivautumaan, jos paluutietä ei ole ja eteenpäin ei pääse. Paljon enemmän olisi suomalaisiakin kaatuneita tullut jatkosodassa ilman kenttälapioita ja poteroiden kaivuuta ja älyä lopettaa turha rynniminen. Joku viisas sotaherra on myös sanonut, että hiki säästää verta. Itse kuitenkin pidän tarkan vaarin etten neuvo ketään sotataidon hienouksilla, koska tiedän oman vajavaisuuteni siinä. Sellaisilla neuvoilla ei myöskään ole mitään merkitystä oikeassa maailmassa ja jos ei ole muuta sanottavaa, niin sitten kannattaisi olla hiljaa. Politiikoillekin tekisi joskus hyvää ihan vaan kuunnella.

Kesän aikana olen lukenut monista naisten lehdistä uusien kansanedustajanaisten haatatteluja ja heidän kuolemattomia neuvojaan ettei lamaa pidä lietsoa ja tulevaisuuteen pitää suhtautua positiivisesti. Olen alkanut epäilemään, että se on oman sukupuoleni tapa vastata, kun ei itse asiasta tiedä mitään ja haluaa näyttää sydämeen käyvän empaattiselta. Sama peli siirtyy myös paikallispolitiikkaan, mitä isot edellä sitä pienet perässä.

Tietenkään tappiomielialan levittäminen ei auta ketään, mutta kaikkien vaihtoehtojen läpikäyminen, vaikka ne olisi ikäviäkin on mielestäni realismia eikä negatiivisuutta. Talouselämässä olisi hyväksi varautua aina kaikista pahimpaan vaihtoehtoon, niin ei ainakaan tule yllätyksiä. Sehän on sitten vaan mukava yllätys jos meneekin paremmin.

Vastailin tänään Hämeen yritysbarometrin kysymyksiin ja siellä kysyttiin onko Suomen talouselämä ja kansainvälinen talouselämä parempaa, ennallaan vai heikompaa vuoden päästä, kuin nyt. Vastasin sen olevan heikompaa, mutta kovasti olisi tehnyt mieli olla optimistinen ja positiivinen ja vastata, että ainakin ennallaan. Se olisi kuitenkin ollut kyselyn yhteenvedon kannalta väärin, kun kaikki merkit näyttävät talouselämän kiristymistä, niin en voi väittää optimistisesti toista, kuin järki sanoo. Toivoisinkin, että nyt kun vanha lama-aika on vielä aika hyvässä muistissa ei politiikassakaan lähdettäisi millekään lässynlässyn linjalle, vaan tehtäisiin ihan kunnolla ratkaisuja tilanteen parantamiseksi. Eritoten toivoisin, että Hämeenlinnan päättäjät pysyisivät realismin linjoilla ja punnitsisivat tarkaan kaikki päätökset.

196 kommenttia artikkeliin “Positiivista ajattelua vai epärealistista sanahelinää”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Inkeri, jos sallit,
    onhan helevetin hieno blogi.
    Ilo lukea yrittäjän tervettä realismia.
    Riitta

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Moro Inkku!
    Churchill lupasi kansalleen verta, hikeä ja kyyneleitä. Kansa uskoi, mutta heti kun sota oli ohitse, äänesti vanhan herran pihalle.
    Ikävien asioiden tunnustaminen ei ole oikein muotia poliitikkojen keskuudessa. Johtajuus on jotenkin kadoksissa.
    Konsulentit ovat pian keskuudessamme t. Hessu K.

  3. avatar Inkeri Valtonen sanoo:

    Kiitos vaan kehuista Riitta.
    Hessu on ihan oikeassa, että johtajuus on kummallisesti kadonnut ja perässä hiihtäjät jääneet jäljelle. Tietysti politiikassa on varmaan vaikea pysyä realistisena, koska eihän totuuden puhujista tykätä.
    Toisaalta onhan Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen päässeet pitkälle ja kumpikin vaikuttaa synkältä, kun hautausurakoitsijat. Herroista näkee, että koko maailman synnit painaa niskassa, mutta parempi sekin kun turhanpäiväinen höpöttely.

    Inkeri

  4. avatar Jari Ranne sanoo:

    Fiksua asiaa, hyvä Inkeri!
    Positiivisuus ilman realismia on sanahelinää. Positiivisuus realismin kanssa on suomalaista optimismia parhaimmillaan: myönnetään tosiasiat, uskotaan että siitä pääsee eteenpäin ja myös mennään.

  5. avatar Inkeri Valtonen sanoo:

    Tuntuu, että hallituspuolueet yrittää valaa kansaan taas tätä samaa positiivisuushenkeä, kun puhuttiin 90-luvun lamassakin. Se vaan tuntuu niin heppoiselta lääkkeeltä nykyiseen taloustilanteeseen. Kuulun itse tähän nykyiseen pullamössösukupolveen ja meille on ehkä ominaista valita heppoisia ja kevyitä ratkaisuja. Suomalainen sisu on kuitenkin todettu tosi tilanteessa parhaimmaksi keinoksi, ehkä olisi jo aika sisuuntua. Nyt mietitään urakalla ulkopoliittista tilannetta EU:ssa, mikä on tosi tärkeää, mutta jääkö nyt Suomen sisäinen talouspolitiikka jalkoihin. Ei pitäsi koskaan unohtaa, että samalla, kun suojaudutaan häiviöiltä pitää hioa myös taistelutahtoa uuteen hyökkäykseen. Tarkoitan sitä, että sisäisen talouspolitiikan pitäsi kaikin tavoin tukea yrittäjyyttä ja luoda hyvää pohjaa kilpailukykyiselle liiketoiminnalle.

    Inkeri

css.php