Little bighornin taistelu

Intiaanit ja heidän sotansa valkonaamoja vastaan ovat varamaan aina kiehtoneet lapsia. Harva kuitenkin jää kiinni harrastukseen lopuksi ikäänsä, minulle kuitenkin kävi niin. Ensimmäinen sota josta kiinnostuin oli intiaanit vastaan Yhdysvaltain hallitus. Se oli hyvin epäoikeuden mukainen sota, mutta sitähän sota aina on. En pitkään aikaan ollut tutkinut intiaanisotia, mutta nyt näin vilaukselta jonkin TV-ohjelman Little bighornista. Intiaanien kulttuurista olen ollut aina kiinnostunut ja arvostanut heitä ja heidän elämäntapaansa.

Little bighornin taistelua muistellessani tuli mieleeni, että olikohan tuo kenraali Custer ihan oikeasti kenraali, kun hän oli vasta 37v kuollessaan. Aika nuori kenraaliksi varsinkin, kun hänen kunniansa on hiukan kyseenalainen. Wikipediasta asia selvisi aika nopeasti, Custer oli arvoltaan everstiluutnantti ja kenraali nimitys oli vaan lempinimi. Tosin hänellä oli ollut sisällissodassa väliaikainen arvo prikaatinkenraali. Sisällissodassa George Amstron Custer sai tiukan sotilasjohtajan maineen, hänen joukoissaan oli aina eniten kaatuneita ja hyökkäykset olivat todella uhkarohkeita.

Nykyään on niin helppo tarkistaa tietoja netistä, ettei sellaiseen kulu enää aikaa. Jos tämä sama asia olisi alkanut vaivata mieltäni 70-luvulla, olisin ottanut pyörän alleni ja sotkenut seitsemän kilometriä Turengin kirjastoon. Sitten olisin hakenut pari tuntia sopivaa teosta mistä olisin löytänyt tietoja Custerista. Tosin ei se nytkään niin selkeää ole, koska wikipediassa oli ihan riistiriitaisia tietoja Little bighornin taistelusta.

Little bighornin taistelu on sinänsä monelle tuttu, koska se oli viimeinen suuri taistelu intiaanien ja Yhdysvaltain armeijan välillä joka päättyi intiaanien voittoon. Taistelun voittivat intiaanit, mutta voitto aiheutti niin huonon maineen intiaaneille ja nosti armeijan kansallistunnetta, että jälkikäteen voisi sanoa, että se oli intiaanien lopullinen häviö.

Riitaisuus alkoi siouxien pyhästä vuoristoalueesta jonka hallitus oli luvannut siouxien reservaatiksi. Sieltä kuitenkin löytyi kultaa ja hallitus pyörsi puheensa ja vaati siouxeja siirtymään. Intiaanit alkoivat kuitenkin kerätä sotureitaan yhteen ja päättivät taistella yhdessa eli lakotat, apassit ja siouxit. Johtamaan heitä valittiin sioux soturi Hullu Hevonen, ja aseistettuja intiaaneja oli noin 2000. Hallituksen joukkoista lähti pieni kahdensadan sotilaan etujoukko intiaaneja vastaan Custerin johdolla. Hänen oli tarkoitus odottaa pääjoukkoja, eikä lähteä omin päin sotimaan. Jossain kohtaa wikipediassa väitetiin, että Custerin joukoilla oli väärä tiedustelutieto ja he siksi luulivat intiaanien määrää pienemmäksi. Sitä en kuitenkaan ole koskaan ennen kuullut, että tiedustelussa olisi ollut vikaa.

Custer kuoli siihen mihin yleensäkin hurjapäiset sotilaat kuolee eli vastustajan halveksuntaan, itsensä yliarvioimiseen ja uskoon omasta voittamattomuudesta. Eihän Custer jäänyt odottelemaan mitään lisäjoukkoja, koska hän ei uskonut intiaanien pystyvän sotimaan taktisesti oikein ja pitämään ryhmäkuria. Hän aliarvio myös aseistuksen ja piti intiaaneja tyhminä jotka oli helppo harhauttaa taistelukentälläkin. Nyt vastassa olikin taitavat soturit Hullu Hevonen, Istuva Härkä ja hänen poikansa Variksenjalka.

Taistelussa kävi sitten niin, että Custerin joukot kaatuivat viimeiseen mieheen. Intiaaneille se ei suinkaan tuonnut kunniaa, vaan Yhdysvaltalaisten yleinen mielipide kääntyi entistä enemmän intiaaneja vastaan. Custer sai patsaan Little bighorniin jo 1880-luvulla, mutta intiaanit vasta 1991. Siitä taistelusta lähti alkuun lopullinen intiaanien elämäntavan hajoittaminen joka on jatkunut meidän päiviimme saakka. Kumpikin rohkea soturi Hullu Hevonen ja Istuva Härkä kuolivat parin vuoden päästä taistelusta harha laukaukseen.

Kommentointi on suljettu.

css.php