Armenian kansanmurha

Aina, kun mietin aihetta tähän blogiin, niin ensimmäiseksi tulee mieleen kansanmurhat , tai muut suurisuuntaiset ihmisten tuhoamiset. Olenkohan ollut väärässä, kun sanon harrastavani sotahistoriaa, harrastankin kansanmurhia. Äitini olisi varmaan ylpeä, kun saisi kertoa kansanmurhia harrastavasta tyttärestään.

Olen aina tuntenut piston sydämessäni, kun puhutaan holokaustista, tai Kambodzan kansanmurhasta. Koen jonkinlaista kanssa syyllisyyttä, en pysty ymmärtämään miten voi olla mahdollista, että iso ihmisryhmä menee niin harhaan, että kuvittelevat olevansa oikeutettuja tappamaan toisia. Kyse, kun ei ole mistään pikkujutuista, vaan miljoonista ihmisistä.

Mystisin asia minulle on Armenian kansanmurha 1915, silloin turkkilaiset tappoivat noin 1,5-2,5 miljoonaa armenialaista. Tarkkaa lukua ei ole oikeastaan tiedossa, koska Turkkihan ei vieläkään tunnusta tällaista tapahtuneen. Koko asia on ”painettu villaisella”. Armenialaisten vainon syynä oli uskonto, turkkilaiset ovat muslimeja ja armenialaiset ovat kristittyjä. Jonkinlainen kateus on myös aina motiivi kansanmurhiinkin, armenialaiset olivat paremmin koulutettuja ja oppineenpia, kun turkkilaiset. Armenian kansa arvosti koulutusta ja pääsi eteenpäin sen avulla ja tietysti se toi myös varakkuutta heille. Tosin armenialaisten syrjinnässä Turkissa oli pitkät perinteet, heidän oli mahdotonta päästä korkeisiin virkoihin, tai valtion virkoihin. Pienenpiä joukkomurhia tapahtui aika monta 1800-luvulla, siksi armenialaisilla oli jatkuvaa muuttoliikettä Turkista poispäin.

Kansanmurha 1915 oli erittäin julma ja raaka, kaikki taisteluikäiset miehet kerättiin yhteen ja ammuttiin. Muut armenialaiset luvattiin siirtää johonkin pois ja päämäärä oli tuntematon. Tätä pari miljoonaista ihmismassaa sitten kävelytettiin päämäärättömästi autiomaassa, vuoristossa, lumessa ja pakkasessa, ilman ruokaa. Johan rupesi ruumiita tulemaan, noin yhdeksänkymmentä prosenttia tässä mukana olleista kuoli. Ainoastaan ne selvisivät jotka suostuivat kääntymään muslimeiksi, tai jotkut lapset otettiin turkkilaisiin perheisiin. Näiden tapahtumien jälkeen alkoi joukkomuutto muihin maihin, Turkissa on tällä hetkellä, vain muutama kymmenentuhatta armenialaista.

Minun on todella vaikea ymmärtää, miten on mahdollista, että Turkki kieltää kyseisen tapahtuman vielä tänäkin päivänä. Armenialaiset eivät ole saaneet mitään myötätuntoa tms. tapahtuneesta, koska sellaista ei tapahtunut. Juutalaiset ovat saaneet jotain hyvitystä kärsimyksistään, koska heidän murhaajansa saivat kuolemanrangaistuksia, ja koko maailma tuomitsi tapahtuman. Se sukupolvi joka oli kokenut armenialaisten kansanmurhan piti koko asian sisällään eikä siitä juuri puhuttu. Vasta seuraavat sukupolvet ja nykypäivän armenialaiset, tapettujen perilliset, ovat tuonneet asiaa julki. Esimerkiksi Yhdysvallat on ottanut hyvin kiertelevän kannan tapahtumaan, koska Turkki on Nato maa ja ystävä. Vasta meidän aikanamme on eri maat alkaneet tunnustamaan virallisesti, että tämä kansanmurha on todella tapahtunut.

Kun miettii kokonaisuutta mitä kaikkea on maailman historiassa tapahtunut, nämä nykypäivän ”vihapuheet” ja ajattelemattomat letkautukset sotilasjuntista tuntuvat aivan groteskeilta. Luulisi, että maailmasta löytyisi jo tarpeeksi esimerkkejä mihin nämä pienet uhoamiset pahimmillaan voivat mennä ja kaikkihan alkaa aina pienestä.

46 kommenttia artikkeliin “Armenian kansanmurha”
  1. Hei.

    Hieno kirjoitus, kiitos.

    Turkki ei tule tuota kansanmurhaa tunnustamaan koskaan, tai ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Syyt ovat moninaiset. Sisäpoliittiikkaa ja nykytilanne kurdien kanssa voisi nousta liikaa vertailun kohteeksi.

    Sotahistoriaa (kansanmurhat mukaan lukien) on aina, ja tullaan aina kirjoittamaan voittajan kynällä. Itse olen ollut rauhanturvaajana Bosnia ja Herzegovinan alueella. Käsittämättömänä pidin sitä että serbit syyllistettiin pääasialliseksi sotarikolliseksi. Serbit tekivät paljon pahojaan mutta ei ne kroaatit olleet sen parempia, muslimit tekivät mitä kerkesivät tai pystyivät. Kaikki samaa, hiukan eri suhteessa. Kaikki olisivat tehneet yhtä paljon jos olisivat voineet.
    Hulluinta oli se että kaikki osapuolet perustelivat riitoja satoja vuosia vanhoilla kaunoilla. Tätä oli vaikea suomalaisena käsittää.

    Israelin tapauksen tekee mielenkiintoiseksi, että he, kuten myös osin vastapuolensa ääriliikeet, ovat unohtaneet kokonaan historiansa ja kunnioituksen ihmiselämää kohtaan. Israelilaiset ovat alkaneet täysin häikäilemättömiksi toimiessaan Yhdysvaltojen aseistamana lähialueillaan. Siellä on tulossa/tapahtunut uudenlainen kansanmurha/etninen puhdistus.

    En tosin halua puolustella vastapuolen ääriliikkeiden toimintaa millään muotoa. Raukkamaista toimintaa kaikki tyynni. Toinen tekee satunnaista, mutta veristä terroria ”epämääräisien ryhmien toimintana” ja toinen häikäilemätöntä kostoon perustuvaa valtioterroria valtavan asearsenaalin tukemana kokonaisia kansoja vastaan. Väärin toimitaan molemmin puolin. Kumpi on pahempi, mikä on sitten kohtuus ja mikä oikeus – vaikea sanoa. Viha on valitettavan syvässä molempien osapuolien ääriliikeiden mielissä. Tavallista kansaa usein nämä kamppailut enemmän turhauttaa ja masentaa.

    Kaikessa on takana raha ja valta. Juutalaisilla on todella merkittävät valta Yhdysvaltalaisessa politiikassa ja tätä kautta USA ei tule kovin herkästi arvostelemaan Israelin toimia, samoin on YK:n turvallisuusneuvoston kädet sidottuna – tekivät israelilaiset sitten mitä tahansa.

    Sääli kun libanonilaisilla ja gazalaisilla ei ole öljyä, se nostaisi maailman rauhanponnisteluja heidän puolestaan. (tai sitten heidän maat olisi lopullisesti viety).

    Minulla ei varsinaisia antipatioita ole mihinkään suuntaan, kirjoittelen arkipäivän realistina ja ilman tunteen paloa.

    -romppu-

  2. Kiitos näkemyksistäsi Romppu!
    Olen ihan samaa mieltä ettei Turkki tule ikinä armenian kansanmurhaa tunnustamaan, toivoisin vaan, että maailma olisi kuulolla ettei kurdien kanssa käy yhtä huonosti.
    Suomalaisen on tosi vaikea käsittää näitä vuosisataisia vihoja toisia kansoja kohtaan, useinhan syynä on kuitenkin uskonto.
    Israelin tilanne kiinnostaa minua kovasti ja olen yrittänyt saada siitä tolkkua. Lähi-Idän tilanne on nyt kuitenkin niin sekava, että suuria muutoksia on tulossa. Miten käy Syyrian ja leviääkö levottomuudet jopa Saudeihin.

    Inkeri

css.php