Maailman parantamista vai vallanhimoa

Kunnallisvaalit tulee päivä päivältä lähemmäksi, ja keskustelu politiikasta kuumenee. Kohta alkaa myös tungos blogien avaamiseen, koska jotenkin sanomisen tarve on yhteydessä vaaleihin. Puolueet kääntävät jo nyt kiviä ja kantoja, että löytäisivät kaikki joiden sisällä on pikkupoliitikko.
Kerron jo heti juttuni alkuun, että en nykyään arvosta kovinkaan paljoa politiikka, valtuutettuja, enkä varsinkaan kansanedustajia. Valitettavasti kunnioitukseni on hävinnyt taivaan tuuliin sen jälkeen, kun omissa luottamustehtävissä, jouduin tuon kansanosan kanssa tekemisiin enemmän, kuin kenellekään on hyväksi.

Viimeisen puolen vuoden aikana, on tiedotusvälineissä ollut negtiivisia uutisia Hämeenlinnan valtuutettujen tekemisistä, ja tekemättä jättämisistä. Samoin tässä verkkoliitteessä on erittäin hyvät blogit Ilkkallla ja Leppäsellä, joissa asiallisesti, ja asiantuntevasti kerrotaan kaupunkimme asioista. Käyn itsekin heidän sivuillaan kommentoimassa kyseessä olevaan asiaan. Katson, että äänestäjän oikeus ja velvollisuus on suhtautua kriittisesti valtuuston tapahtumiin. Minähän en äänestä Hämeenlinnassa, mutta firmani on pienen pieni osa Hämeenlinnan talouselämästä, ja siksi katson oikeudekseni avata suuni, tai siis avata läppärini ja kirjoittaa.

Joka kerta, kun alan kirjoittamaan jotain pistävää kommenttia, mielessäni käy, miten epämiellyttävää olisi olla niitä vastaanottamassa, ja miksi ihminen oikein lähtee politiikkaan. Mietin miten minun kävisi politiikan maailmassa. Ei sen puoleen, että joku huolisi minut puolueeseensa, en nimittäin kykenisi mihinkään puoluekuriin, olen ainoa lapsi, ja siksi syntymäsooloilija.

Jos olisin politiikassa mukana, niin olisin aina loukkaantunut, ja pahalla mielellä loukkaavasta, ja epäoikeudenmukaisesta palautteesta. Pahamieli saisi minut toimimaan tunnetilani mukaan, en enää keskustelisi niinkään asiasta, vaan hioisin mielessäni kostoa. Tunteen mukaan lähteminen toiminnassaan käy aika äkkiä kenelle hyvänsä, ja silloin lähtee tärkeät asiat elämään omaa elämäänsä. Yhtä paljon, kun inhoa negatiivista palautta olen perso kehuille. Jos menestyisin politiikan uralla, ja saisin kovasti kehuja, ja positiivista huomiota, saattaisi taas hukkua tekemisissä punainen lanka. Alkaisin uskoa omaan etevyyteeni, ja luulisin, että juuri minua tarvitaan joka paikassa. Keräisin ympärilleni kaiken maailman tehtäviä, joita olisi sitten kiva hoidella tutussa kaveriporukassa. Egoni paisuisi niin valtavasti, etten enää osaisi erottaa sitä, mitä oikeasti osaan, siitä mitä luulen osaavani.

Julkisuus myös hivelisi minua, olisi hienoa nähdä naamansa päivän lehdessä, ja nykyään on sekin hyvä puoli ettei enää tarvitse rukoilla toimittajia tekemään juttuja, kun on sosiaalinen media. Siitä vaan valokuvia facebookiin, ja sähköpostilla kavereille. Tässä minä kissanristiäisissä, ja tässä taas hevosen nimipäivillä. Jos on yleensä politiikkaan ajautunut, pitää olla tarve esillä oloon. Kukaan valtuutettu, tai kansanedustaja ei jätä väliin yhtäkään tilaisuutta päästä lehtiin, tai saada mielipiteensä julki. Se on sitten ihan eri asia onko mielipiteellä mitään virkaa, ja yleensähän niillä ei ole. Yleensä sanotaan, että perussyy politiikkaan lähtemiseksi on maailman parantamisen tarve, ja se on varmaan ihan totta. Olen kuitenkin nähnyt todella monen kohdalla miten maailman parantaminen unohtuu, ja tilalle tulee vallanhimo, oman voiton pyynti, ja esillä olon tarve.

Olen sitä mieltä, että politiikan maailma on hyvin otollinen paikka, nostamaan esiin ihmisen huonot puolet. Voihan olla, että nuo luonteenpiirteet, jotka itsestäni ehkä nousisi esiin johtuu, vaan minun heikosta persoonastani. Uskon kuitenkin, että ihmisen on oltava aika varuillaan, kun lähtee hakemaan poliittista valtaa, valtahan ei juuri koskaan tee ihmiselle hyvää. Äänestäjiltä vaaditaan entistä enemmän tarkkavaisuutta, ja kriittisyyttä, että löytäisi itselleen rehdin äänestettävän.

Politiikkaa tarvitaan, ja myös politiikkoja, ja aina jonkun on lähdettävä siihen mukaan. Enkä voi sanoa etten arvostaisi ketään nykyisiä vallanpitäjiä. Eduskunnassa on tälläkin hetkellä monta erittäin fiksua, monipuolista ja inhimillistä ihmistä. Valitettavasti, kuitenkin aivan liian vähän. Enkä usko, että tilanne paranisi, koska nuorisoa vaivaa joku kummallinen julkisuuden kaipuu. Jos kysyy kaksitoistavuotiaalta mikä sinusta tulee isona, aika moni vastaa, että julkkis.

Tätä menoa kymmenen vuoden päästä on aivan sama katsooko TV:stä eduskunnan kyselytuntia, vai suoraa lähetystä BB-talosta.

771 kommenttia artikkeliin “Maailman parantamista vai vallanhimoa”
  1. avatar Viljaska sanoo:

    Heippa Inkeri!
    Osuit taas naulan kantaan! Juur noinhan siinä tuppaa käymään, kun immeinen enenpi politiikassa rypee, ei edes huomaa itte, miten äkkiä menestys nousee hattuun.
    Ihanaa, ja hauskaa sanankäyttöä sinulla, jatka tästä!

    Viljaska

  2. avatar Keijo Suomalainen sanoo:

    Politiikka on tärkeä osa yhteiskunnan toimintaa, koska politiikka on lähtökohtaisesti maailman parantamista. Politiikan merkityksen voi myös ilmaista niin, että ilman politiikkaa yhteiskunta ei kehity.

    Valtaosa ihmisistä mieltää politikoinnin ainoistaan poliitikkojen ja puolueiden tehtäväksi, mutta tosiasiassa politikointia harrastavat liki kaikki yhteisöt. Työmarkkinajärjestöt politikoivat turvatakseen jäsentensä edut työmarkkinoilla. Yrittäjäjärjestöt politikoivat yrittäjien etujen puolesta.

    Inkeri Valtosen hyvin tuntema Yrittäjänaisten keskusliittokin tekee politiikkaa. Viimeisin varsin huomattavasi julkisuutta saanut poliittinen toimi on ollut perhevapaakulujen korvaaminen. Yrittäjänaisten keskusliitto on myös onnistunut politikoinnissaan ainakin sen verran, että perhevapaakulujen korvaaminen on jo kolmatta kertaa kirjattu hallitusohjelmaan.

    Itse pidän laajaa politikoinnin mahdollisuutta erinomaisen asiana. Ihmisten ei tarvitse ryhtyä ajamaan asioitaan voimakeinoilla, kun he voivat edistää niitä politikoinnilla. Viime aikoina uutisten pääaiheet ovat olleet nimenomaan peräisin valtioista, joissa ihmisille ei ole annettu mahdollisuutta politikoida.

    Kun politiikka kerran on niin hyvä asia, niin miksi me ihmiset olemme pettyneitä siihen. Inkeri Valtonen kuvailee kirjoituksessaan erittäin ansiokkaasti siihen johtaneita syitä. Ihminen itsessään on syynä siihen. Politikoivan ryhmän asianhoitajaksi ryhtynyt henkilö kokee, että hän on tehnyt jotain niin edistyksellistä, että asia on saatu päätöksenteossa läpi. Hän unohtaa, että asiaa edistämään koottu ryhmä on sittenkin ollut keskeinen seikka muutoksessa.

    Erityisen kummalliseksi asian tekee se, että henkilökohtainen etu nousee esille nimenomaisesti kunnallisessa ja valtiollisessa politiikassa, eikä esimerkiksi Yrittäjänaisten keskusliiton politikoidessa. En ole ainakaan kuullut, että puheenjohtaja Kaarina Jokista tai toimitusjohtaja Marjukka Karttusta olisi syytetty, että he pyrkisivät edistämään omaa asiaansa, kun he ovat vaatineet perhevapaakulujen korvaamista yrittäjänaisille.

    Koko asian ydin taitaa olla edustuksellisuudessa. Jokinen ja Karttunen toimivat sataprosenttisesti Yrittäjänaisten keskusliiton nimissä, kun esimerkiksi Hämeenlinnan kaupunginvaltuusto päättää hämeenlinnalaisten asioista 61,5 prosentilla äänioikeutettujen äänistä. Yksittäinen valtuutetun edustuksellisuus onkin jo sitten pientä.

    Edustuksellisuutta voidaan parantaa kunnallisessa ja valtiollisessa politiikassa ainoastaan sillä, että mahdollisimman moni äänioikeutettu äänestää vaaleissa. Äänestysaktiivisuuden nouseminen 65 prosenttiin muuttaisi jo jonkin verran Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston koonpanoa. Merkittäviä muutoksia tapahtuisi, mikäli äänestysaktiivisuus kohoaisi 70 prosenttiin.

    Ehkäpä tuo pieneksi jäävä edustuksellisuus onkin syynä siihen, kun niin moni valtuutettu laventaa toimialuettaan jos jonkinlaisen ryhmän etujen edistäjäksi.

    En malta olla palaamatta vielä Yrittäjänaisten keskusliittoon. Liiton toimitusjohtajana elokuun loppuun saakka työskennellyt Marjukka Karttunen on Kokoomuksen entinen kansanedustaja. Uusi toimitusjohtaja on Vihreiden entinen kansanedustaja Heli Järvinen. Yrittäjänaisten keskusliitto ainakin luottaa politiikkojen kykyyn edistää yrittäjänaisten asiaa.

css.php