Kiinan miehittämä Tiibet

Olen ollut erittäin kiinnostunut Tiibetistä viitisentoistavuotta, ja yrittänyt etsiä siitä tietoa, ja lukemista mistä vaan olen saanut. Uusin kirja on Tiibetin tyttäret, sen kirjoittaja on nainen nimeltä Yangzom Brauen. Hänen isänsä on sveitsiläinen ja äiti Tiibetistä. Kirja on erittäin tietorikas tarinan kirjailijan äidin, Sonamin, ja isoäidin, Molan paosta miehitetystä Tiibetistä.

Tiibetin miehityksestä on jo niin kauan ettei monikaan länsimaalainen välitä asiasta enää. Tiibet on pieni, noin viiden miljoonan asukkaan maa, Intian ja Kiinan naapurissa. Tiibet on lähes kokonaan vuoristoa, Himalajan vuoristo on Tiibetin alueella, korkean paikkansa vuoksi Tiibettiä sanotaan Maailman katoksi. Tiibettiä on aina hallinnut voimakas budhalaisuus, uskonto ja luostarilaitos. Jopa 1950-luvulla Tiibetissä ei ollut ainoatakaan autoa, ei postilaitosta, eikä puhelimia, ja hyvin pieni osa kansasta osasi lukea kirjoittaa. Ihmiset jakautuivat tiukasti eri säätyihin, köyhät olivat melkein maaorjien asemassa. Jos Tiibet olisi saanut elää, ja muuttua omaa tahtiaan, minä uskon, että se olisi pikkuhiljaa demokratisoitunut.

Kiina kuitenkin himosi Tiibetin luonnorikkauksia, metsää ja mineraaleja. Maolainen Kiina miehitti Tiibetin 1950-luvun alussa, ja alkoi väkivalloin purkaa luostarilaitosta. Kymmenen vuoden aikana Kiina hävitti yli 6000 luostaria ja kansa sai kokea väkivaltaa, vangitsemisia sekä keskitysleirejä. Tiibettiläisiä lähti paljon maanpakoon, heidän johtajansa Dalai-Lama oli lähtenyt Intiaan, jo heti miehityksen alussa. Pakomatka oli tehtävä salaa korkean, ja vaikea kulkuisen vuoriston yli ystävällismieliseen Intiaan. Moni menehtyi jo matkalla, ja Intian pakolaisleireissä kuolleisuus oli suuri, huono hygienia, ja kuuma ilmasto teki tehtävänsä.

Tiibettiläiset eivät pystyneet puolustautumaan suurta, ja hyvin aseistettua Kiinan armeijaa vastaan. Suurin kansannousun yritys oli 10.3.1959, mutta se tukahdutettiin nopeasti. Kiinalaiset ovat saaneet kaikessa rauhassa riistää Tiibetiä, meidän päiviimme asti. Rajut metsän hakkuut, ja monet savuttavat tehtaat, ovat aiheuttaneet alueelle ilmaston muutoksen. Nyt Intia saa kokea poikkeuksellisen paljon sateita, ja tulvia jotka ovat lähtöisin Tiibetin vuorilta.

Tiibetin itsenäisyysliike aktivoitui uudestaan ensimmäisen kansannousun 50-vuotispäivänä 2009. Mielenosoituksia järjestettiin kaikissa Tiibetin suuremmissa keskuksissa, ne tainnutettiin väkivaltaisesti, ja Tiibettiin julistettiin uutiskielto. Ulkomaalaiset toimittajat ajettiin maasta pois, ja väkivaltaisuudet sai jatkua rauhassa, muun maailman puuttumatta. Vaikka en hyväksykkään sellaista yhteiskuntaa, mikä Tiibet oli ennen miehitystä, niin vielä vähemmän hyväksyn tämän, yhdenlaisen kansanmurhan. Koko vanha kulttuuri on tuhottu, kaikki vähäkin arvokas luostarien omaisuus, on viety Kiinaan. Tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta, että persoonallinen, ja ikivanha Tiibetin kulttuuri hävitetään, minkään muun maahan siihen puuttumatta.

Näitä epäoikeudenmukaisuuksia on tietysti nykymaailma täynnä, seuraavaksi voin ehkä kirjoittaa Pohjois-Koreasta tai Burmasta. Suosittelen lukemaan tuon kirjan Tiibetin tyttäret, ja itse haaveilen pääseväni joskus Tiibetin pääkaupunkiin Lhasaan, ja Dalai-laman talvipalatsiin Potalaan.

118 kommenttia artikkeliin “Kiinan miehittämä Tiibet”
  1. avatar Esa Lehtinen sanoo:

    Hei Inkeri!

    Kirjoitit tärkeastä aiheesta. Tiibet on on tosiaan yli puoli vuosisataa ollut Kiinan ikeen alla muiden maiden kovinkaan aktiivisesti puuttumatta tilanteeseen. Varsinkin 90-luvulta lähtien meidän länsimaiden ollessa yhä enemmän riippuvaisia Kiinasta ja Kiinan vahvasta taloudesta, nämä kriittiset mielipiteet ovat jatkuvasti vähentyneet. Itse olen Tiibetissä vieraillut kahteen otteeseen, ensin 1980-luvun puolivälissä ja sitten 2000-luvun alkupuolella, ja olen nähnyt suuria ja huolestuttavia muutoksia tapahtumassa ja tapahtuneen. Pahinta ei ole pelkästään kiinalaisten miehittäjien väkivalta alkuperäisasukkaita kohtaan vaan vielä pahempaa on se jo vuosikymmeniä jatkunut tietoinen han-kiinalaisten asuttaminen Tiibetiin ja tätä kautta Tiibetin kiinalaistaminen. Kiinalaisten muuttoliikettä Kiinan valtio tukee monin hyvinkin huomattavien taloudellisten etujen myöntämisellä muuttajille. Lisäksi Kiina sijoittaa huomattavia summia rahoja Tiibetiin infrastruktuurin ja teollisuuslaitosten rakentamiseen. Tämä työllistää hyvinkin paljon han-kiinalaisia työntekijöitä. Viimeisin ”saavutus” kiinalaisten aktiivisuudesta on ollut suoran rautatieyhteyden rakentaminen Keski-Kiinasta Tiibetiin. Nämä kaikki asiat ovat johtaneet siihen, että tiibetiläinen alkuperäisväestö on jäänyt vähemmistöksi omassa maassaan.

    Tiibet on hyvä esimerkki pienen kansan alistamisesta suuremman ja vahvemman valloittajan vallan alle. Näitä vastaavanlaisia valloituksia on maailmanhistoriassa lukuisia esimerkkejä. Tämä fakta ei tietenkään oikeuta asiantilaa. On myös hyvä muistaa, että pieni Suomi on ollut historiansa aikana myös vastaavanlaisissa tilanteissa, ensin suurvalta Ruotsin kanssa ja myöhemmin sitten Venäjän kanssa. Itsenäisyys ei koskaan ole itsestäänselvää, vaan pitää myös huolehtia siitä, että itsenäisyys myös säilyy jatkossakin. Kauniin Tiibetin ja sen ylpeän kansan kohtalona on ollut, ikävä kyllä, joutua suurvallan valtapolitiikan jyrän alle. Ellei sitten mitään ihmeitä tapahdu…

  2. avatar Inkeri Valtonen sanoo:

    Kiitos hyvästä kommentistasi!
    Minäkin näen Suomen historiassa, ja Tiibetin tilanteessa paljon yhtäläisyyksiä. Suomi pystyi kuitenkin jotenkuten puolustautumaan Neuvostoliiton hyökkäykseltä, koska meillä oli olemassa armeija, ja aseita, vaikka vähäisesti. Tiibetin armeija oli aivan pieni, eikä heillä ollut mitään nykyaikaisia aseita. Oletettavasti Tiibettiläisten budhalainen uskonto ei hyväksynyt sotimista, ja tappamista, niin puolustautuminen oli heille täysin vieras ajatus.

css.php