Yrittäjänainen muistelee

Hämeenlinnan seudun yrittäjänaiset ry täyttää syksyllä 25 vuotta, ja olen lupautunut kokoamaan yhdistyksen historiikin. Itse olen ollut yli 30 vuotta Hämeenlinnassa yrittäjänä, ja olen ollut sinä aikana monenmoisessa luottamustehtävässä. Luottamustehtäväni ovat olleet aina yrittäjyyteen tai ammattiini liittyviä, ja pääsääntöisesti valtakunnallisia. Paikallistasolla olen ollut muutamaan kertaan tuon edellä mainitun yhdistyksen puheenjohtaja. Nyt kun aloin lukemaan vanhoja pöytäkirjoja, muistot tulvahti mieleeni, paljon on Hämeenlinnassa suunniteltu, ja jotain on tehtykin.

Valtakunnallisissa luottamustehtävissäni Suomen kaupungit ovat tulleet aika tutuiksi. Sillä kokemuksella voinkin sanoa, ettei Hämeenlinna ole yhtään hullumpi paikka yrittäjälle. Yleensä väitetään ,että muualla on kaikki paremmin kuin meillä, ja muualla yrittäjällä on helpompaa. En kuitenkaan usko näin olevan, Hämeenlinnassa on omat puutteensa, muttei sen pahemmat, kuin muuallakaan saman kokoisessa kaupungissa. Ehkä Savossa, ja Karjalassa ihmisten välit ovat mutkattomammat, ja yrittäjät tuntee toisensa paremmin. Savolainen yrittäjä painelee suoraan kaupunginjohtajan puheille, ja puhuu suunsa puhtaaksi, me taas urputamme takanapäin, ja hymyillään edessä. Se on kuitenkin tyypillinen hämäläinen luonteenpiirre, eikä ole kaupungin vika.

Kahdeksankymmentäluvun alkupuolella oli keskustelut torinalusparkkipaikasta kuumimmillaan. Silloin yritykseni oli Palokunnankadulla, ja talon asukkaat olivat jo valmiiksi tuohtuneita, että liikenne parkkitaloon menee talon edestä, ja häiritsee heidän elämäänsä. Samaan aikaan kinattiin siitä pitääkö torilla olla halli, vai eikö. Näin jälkikäteen voin sanoa, että suuri virhe oli, kun torinalusparkkia ei silloin tehty, mutta on hyvä olla jälkiviisas. Aina kaikkea uutta on Hämeenlinnassa vastustettu, mutta sekin on maantapa, eikä vaan meidän kaupungissa. Lukuisia oli ne keskustelut mitä käytiin kävelykadun tekemisestä, varmaan monta nimilistaa, ja adressia on siitäkin kerätty. Nyt ei kukaan haluaisi sitä antaa pois.

Moreeni tai Painokangas hanke, kumpaa nimitystä siitä nykyään käytetäänkään, oli todellinen kuningasajatus. Muistan, että siitä puhuttiin, ja siihen panostettiin yhtä paljon, kuin aikanaan Innoparkkiin, ja nyt moottoritien katteeseen. Painokangas hankkeen piti mullistaa koko Hämeenlinnan elämä. Muistan upeat kuvat isosta puistomaisesta alueesta, jossa oli viihtyisän näköisiä toimistotaloja. Silloin elinkeinotoiminnan virkamiehet povasivat Painokankaan tuovan meille monia tuhansia uusia työpaikkoja. 

Eräskin virkamies tivasi minulta, pystynkö varmaan palvelemaan kaikki uudet asiakkaat, ja saamaan hyvin koulutettuja kosmetologeja töihin. Hämeenlinnaan, kun piti tuleman lukuisten firmojen pääkonttoreiden myötä, vaativia, korkeasti koulutettuja asiakkaita ostamaan palveluja. Odottelen vieläkin tuota ryntäystä. Kahdeksankymmentäluvulla yrittäjällä ja virkamiehellä oli aivan eri näkökanta, kun Neuvostoliitto oli vielä voimissaan. Virkamies jos rupesi kovin yrittäjyyshenkiseksi, niin häntä pidettiin liian oikeistolaismieliseksi värittyneenä. Vielä nykyäänkin yrittäjällä, ja virkamiehellä tai kaupungin luottamuselimillä on suuri ero. Yrittäjän on aina vastattava veloistaan, ei mistään löydy sitä veromaksajaa taustatueksi, joka kuittaisit töppäykset. Yrittäjä ei voi vedota tietämättömyyteen tai osaamattomuuteen, tai vedotahan aina voi, mutta velkasi maksat aina itse takaisin.

Hämeenlinnan kaupungin elinkeinotoimella oli jossain vaiheessa luja, lapsenusko Valtion Rautateihin. Yhdeksänkymmentäluvun alussa, Painokangas hankkeen yhteydessä nousi usein keskusteluun Pietari-Turku-Tukholma radasta. Hämeenlinnalla piti olla loistava risteyspaikka rataverkostolle, kun tuo suora yhteys Tukholman ja Pietarin välillä valmistuisi.  Nyt jälkeenpäin herää kysymys, muistikohan kukaan puhua siitä Pietarin tai Tukholman päättäjien kanssa, kun ei sitä rataa ole näkynyt, ja keskustelukin on jo haudattu.

Vuosituhannen vaihteessa teetettiin Tampereen yliopistossa tutkimus Markku Sotaraudalla, että mihin päin Hämeenlinnan talouselämä yms. on ennusteiden mukaan menossa. Silloin nostettiin esiin sana pendelöinti, olin Raatihuoneella tilaisuudessa, jossa vaan pendelöitiin. Sotarauta oli siellä esittelemässä tutkimustaan, ja myös hiukan toppuutteli kaupunkimme päättäjiä, että nuo Pendoliinothan voi ajaa Hämeenlinnan ohi. Siitä ei haluttu edes puhua, kun Hämeenlinnaan oli taas muuttamassa väkeä pilvin pimein, kun pendelöinnin takia Hämeenlinnasta tulee Helsingin esikaupunki. Nykyäänhän kaikki tietää, että Pendoliinot pyyhältää ohi Hämeenlinnan, ja VR ei ole kovinkaan hyödyllinen yrittäjille. Itse olen sopinut, asiakkaitteni kanssa yhdessä, että ne jotka käyvät junalla työssä, ottavat viimeisen ilta-ajan, koska kuitenkin joudun odottamaan myöhässä olevaa junaa, näin ei muut asiakkaat kärsi.

Tiiriön rakentaminen oli suuri ihmetyksen aihe 1990-luvun puolivälissä, miksi ihmeessä jollekin joutomaalle, kaupungin ulkopuolelle tehtäisiin kauppoja. Meille yrittäjille asia selitettiin sillä, että jos ei Hämeenlinna rakenna tällaista jenkkityylistä kauppakeskittymää moottoritien varteen, niin sen tekee joku muu kaupunki. Taas luotettiin rikkaisiin pääkaupunkiseutulaisiin, he kun pyyhältäävät kesämökeilleen Tampereen suuntaan, niin kaikki tavarat ostetaan Tiiriöstä, ja Hämeenlinna senkun rikastuu. Meille myös uskoteltiin ettei keskustalle käy mitenkään, koska Tiiriön asiakkaat on ihan muita, ja keskustan kaupankäynti pysyy ennallaan, ja ehkä jopa vilkastuu.

Nyt meillä on Tiiriö, ja keskusta on kärsinyt näivettymisestä monta vuotta. Moottoritien reuna on täynnä näitä kauppakeskuksia, joissa vuokra hipoo pilviä, ja suurten ketjujen putiikit ovat vieri vieressä. Innopark oli myös oman aikansa superidea, sen piti hyödyttää meitä kaikkia yrittäjiä. Koko 2000-luku on vedottu Innoparkiin, ja sen erinomaisuuteen, vaikka en vielä tänäkään päivänä ymmärrä mitä hyötyä se on tuonnut kaupungille. Kulujahan siitä on paljon tullut, ja siitäkin totuus selvinnee vasta tuonnenpana.

Perästäpäin on tietysti helppoa arvostella, mutta jotenkin mieleeni nousee hyväuskoisuus, ja vastuuttomuus, kun mietin kaupungin osuutta meidän elinkeinoelämässä. Hyvää on varmaan tarkoitus ollut tehdä, mutta ne suurimmat, ja kalliimmat hankeet eivät ole aivan nappiin menneet. Uudistua tietenkin pitää, ja kaupungin pitää näyttää elävältä, eikä kenelläkään ole sitä ennustajan lahjaa, että voisi etukäteen olla täysin varma tuloksista. Yksityinen yritys kuitenkin minun mielestäni varmistaa selustansa paremmin,  ja tutkii vallitsevan tilanteen tehokkaammin, ja uskoo tuloksiin. Tällä viittaan tuohon pendelöintiin, jota tutkija epäili, mutta kaupungin toimijat, vaan halusivat siihen uskoa.

Nyt, kun Hämeenlinna on taas uuden suuren hankkeen edessä eli moottoritien kattamisen, niin toivon, että kaikki mahdollinen etukäteistutkimus on varmasti tehty, ja ennusteet luettu oikein. Siinäkin hankkeessa uskotaan, että saisimme pyydystettyä asiakkaita moottoritieltä, ja saisimme kaupunkiimme taas niitä suuria pääkaupunkiseudun raharikkaita ostoksille. Toivon todella, että näen vielä yrittäjäurani aikana, että moottoritien kattaminen oli oikea ratkaisu, ja että se on tuonnut pelkkää hyvää kaupunkilaisille.

125 kommenttia artikkeliin “Yrittäjänainen muistelee”
  1. avatar Satu Leppänen sanoo:

    Hei Inkeri!

    Loistava kirjoitus menneestä ja tulevaisuuden epätietoisuudesta ja ehkä peloistakin. Herätti ajatuksia.

    T. Satu
    (yrittäjänä kohta 6 vuotta)

css.php