Vaalit on jo ovella

Olen kuullut useammalta tuttavaltani, että kirjoitan siksi tätä Hämeen Sanomien blogia, koska pyrin kaupunginvaltuustoon ensi vaaleissa. Pari osasi kertoa puolueenkin minkä listoilla olen.Tämä on ihan tyypillistä pikkupaikkakunnan elämää. Naapuri tietää asiasi paremmin, kuin sinä itse.

Sitten sain nimettöman kortin, joka viestitti samaa asiaa. Siitä en tykännyt. Kun heti Oslon tapahtumien jälkeen omasta postiluukusta tupsahtaa nimetön kortti, jossa käsketään lopettaa blogin kirjoittaminen, niin ei tuntunut hyvältä. Lähettäjän tarkoitus oli varmaan loukata, ja nöyryyttää minua, mutta se sai aikaan vaan pelästymisen. Pyytäisin, ja tähän varmaan liittyy muutkin Hämeen Sanomien blogikirjoittajat, että mitään nimettömiä viestejä ei kenellekään lähetettäisi. Blogin jälkeen on varattu tila kommentointia varten, ja siihen voi laittaa palautetta myös nimettömänä. Minua saa mollata ja moittia ihan sydämen kyllyydestä, jos se oloa helpottaa, tuossa kommentointi osiossa. Otan vastaan myös asiallista palutetta, nimen kera, postilaitoksen kautta. Älkää koskaan lähettäkö nimettömiä kirjeitä tai kortteja kenellekään, negatiivisessa tarkoituksessa.

Kortin lähettäjää kiusasi eniten oikeinkirjoitusvirheeni, ja se ettei valtuustoon pääse, jos ei osaa pilkkusääntöjä. Olen saannut myös muilta palautetta virheistä yhdyssanoissa, pilkuissa ja tekstin jaksotuksessa. Onhan se ihan pöyristyttävää, että joku kosmetologinreppana ei ymmärrä olla kirjoittamatta, kun ei osaa kielioppia. Sehän iskostetaan jokaisen suomalaisen päähän jo ala-asteella, että mitään ei pidä tehdä, ellei ole satavarma, että se menee oikein. Voi tulla virhe, ja se on katastrofi. Ihan sama asia on, kun jotkut ääliöt yrittää puhua englantia, eikä puhu täydellisesti oikein. Jos ei osaa puhua, tai kirjoittaa totaalisen varmasti ilman virheitä, niin silloin pidetään suu supussa, ja kynät taskussa.

Pyydän myös, että Hämeen Sanomat tekevät blogin kirjoitusohjeet selkeämmiksi. Minä en ymmärtänyt, ettei blogia saa kirjoittaa ellei ole ehdokkaana vaaleissa, tai tunkemassa itseään johon poliittiseen virkaan. Toisaalta olisihan minun se pitänyt ymmärtää muiden kirjoittajien tavoista. Ennen kevään eduskuntavaaleja oli oikein virkeitä kannanottoja asiaan, kuin asiaan. Sitten kun vaalit meni ohi, kirjoittaminenkin loppui. Minä pidin sitä, vaan henkilökohtaisena tyhmyytenä, ja äänestäjien aliarvioimisena. Voisin nimetäkin muutaman heistä, mutta en viitsi, koska kyllä muutkin lukijat sen itse huomaa.

Voin lohduttaa teitä tuon valtuustoehdokkuuden takia. Suomen laki estää minua pääsemästä Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon. Nimittäin en ole kirjoilla Hämeenlinnassa. En ole koskaan ollutkaan, enkä aio olla tulevaisuudessakaan, vaikka työpaikkani on Hämeenlinnassa. Johan meidän kissatkin hermostuisivat ihan vallan, jos ruvettaisiin asuinpaikkaa vaihtamaan. Ne ovat niin onnellisia pihamme ulkoiluhäkissä, eli huvilassaan, ja nauttivat tutuista nurkista, ja hajuista. Eihän kukaan vastuuntuntoinen ihminen halua kissoilleen aiheuttaa turhaa stressiä.

Nyt en kyllä enää yhtään ihmettele Hämeenlinnan töppäilyjä Innoparkissa, ja muissa jutuissaan. Jos kaupunginvaltuustoon pääsee sillä, että kirjoittelee Hämeen Sanomien blogissa sotajuttuja, ja kissojen sielun elämästä, niin sitä saa mitä tilaa. 

172 kommenttia artikkeliin “Vaalit on jo ovella”
  1. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Moro Inkeri!

    Vakioblogistit voivat olla varmoja, että kuntavaalien lähestyessä joukkoon liittyy nippu pyrkyri- ym. kirjoittajia, jotka käyttävät ilmaista tilaisuutta itsensä esille tuomiseen (mainostamiseen). Vaalien välillä heitä ei täällä muulloin paljon näy.

    Monet kyseiset tyypit seuraavat aktiivisesti kirjoitteluamme, mutta he eivät kommentoi. Vastuullisina poliitikkoina jo nyt toimivat henkilöt eivät vaivaudu vastaamaan edes esille nostettuihin tärkeisiin kunnallispoliittisiin kysymyksiin. Vilkaiskaapa, ketkä ovat kirjoittaneet esimerkiksi Innoparkin puhalluksesta ja kuprusta puolesta tai vastaan. Missä ovat mm. Raution, J. Koskisen, Vekan, Riikosen, Soukolan ja Arvidssonin kannanotot? Vastaan itse: lähinnä pelkästään kabineteissa.

    Ei täällä kenenkään pidä esiintyä rokostutkijana, syyttäjänä ja tuomarina. Muitakin rooleja löytyy monta.

    Leo Leppänen

  2. avatar Heikki Koskela sanoo:

    Terve Inkeri!
    Älä pelkää, ja älä pelästy.
    Ilmaisun vapaus on pyhä asia. Jos haluat jostain asiasta kirjoittaa, niin kirjoita pois.
    Tuosta sinun sotajutustasi olen samaa mieltä: mitä sillä on väliä, sodittiinko saksalaisten kanssa yhdessä vai erikseen. Lopputulos ratkaisee. Suomi pärjäsi maailmansodan melskeissä niin hyvin kuin se vain oli mahdollista.
    Jatka kirjoittelua t. Hessu K.

  3. avatar Kari Ventola sanoo:

    Hei Inkeri,
    Olen mielenkiinnolla lukenut blogiasi. Sotahistorian kirjoitukset on mielenkiintoinen uusi, aihealue näissä blogeissa.

    Jokainen kirjoittaa omalla persoonallisella tavallaan ja tyylillään. Vaikka en itse kirjoita keskustelua synnyttävistä aiheista enkä provosoivalla tavalla, lukijoita on blogillani kyllä riittänyt. Joskus on tullut kirpeää palautetta, mutta sen voi jättää omaan arvoonsa.

    Itse olen huomannut, että kirjoitusten lukijamäärät vaihtelevat suuresti. Olen tyytyväinen lukijamääriin, kun usein aiheeni on erityiseltä, kapealta aihealueelta tai kovin paikallinen, vain Hattulaa koskeva. Tosin viime aikoina olen käsitellyt laajempiakin aiheita ja kirjoitustyylini on muuttunut alkuajoista.

    Jatka vaan mielenkiintoissten tekstien tuottamista Inkeri! Sinulla riittää taatusti uskollisia lukijoita.

    t. Kari V.

  4. Lämmin kiitos kannustavista kommenteista!
    Kirjoittamisen aiheita on vielä paljon, joten saatte lukea niitä vielä pitkään. Ymmärrän toki, että sotaan liittyvät aiheeni aiheuttavat monia tunteita. Ketkä ovat henkilökohtaisesti sen kokeneet suhtautuvat siihen tunteella, ja pyrin kaikin tavoin kunnioittamaan heitä ja heidän mielipiteitään. Itselläni on täysin pasifistien ajatusmaailma, ja en tutki sotahistoriaa poliittisella näkökannalla.
    Jos vaihteeksi kiinnostaa intiaanisodat, niin kirjoitin firmani blogiin Little Bighornin taistelusta osoitteessa: purkkiarmeija.blogspot.com.
    Aurinkoista viinloppua toivottelee Inkeri

  5. avatar Jur.kand. sanoo:

    Hyvä kosmetologi Valtonen!

    Kannattaa ottaa netinharrastajien kielenhuoltovinkeistä vaarin! Äidinkieltä kannattaa huoltaa jatkuvasti. Kirjoitettu sanoma menee skribentiltä paremmin perille kunnon kieliasun muodossa. Peruskoulutasollakin saa äidinkielen opetusta vaikkapa aikuislukiossa. Vanajaveden opisto syysohjelmineen tarjoaa myös preppausta. Eihän autoakaan saa ajaa ilman autokoulun opetusta.

    Aikanaan hyvä pohja äidinkielen hallintaan luotiin jo oppikoulun toisesta luokasta alkaen lauseenjäsennystä harjoitellen kuutena koulupäivänä viikossa runsain kotiläksyin. Se valmensi samalla tyttölyseon monipuoliseen vieraiden kielten opetukseen osallistumiseen (ruotsi, saksa, englanti, ranska) ja on antanut uskallusta hypätä myös viron ja venäjän pitkiin opintoihin Helsingin yliopistossa aikuisiällä Helsingin virkapaikkakunnalla. Hyvä äidinkieli tukee siis myös vieraiden kielten opiskelua. Elinikäinen oppiminen on päivän sana, myös äidinkielen huollossa. Arvelenpa, että jopa Erkon Hesarin toimittajakoulun muodossa annetussa oppisopimuskoulutuk- sessa tulevilla toimittajilla on pääpaino kirjallisen ilmaisunsa kehittämisessä.
    Innostavaa kielenhuoltosyksyä!

  6. avatar hanna sanoo:

    Kylläpä oli mukava kirjoitus! Pidin kovasti. Älä välitä jos on ongelmia oikeinkirjoituksessa, kyllä sinun tekstistäsi selvän saa. Antaa pilkunviilaajien tuhlata elämäänsä toisten kirjoituksia korjaamalla, säästyy meiltä sekin aika:)

  7. Kiitos vinkeistä. Arvostan erittäin paljon hyvää äidinkieltä, ja kuulostaa todella hienolta, kun pystyy olemaan vakuuttunut omasta osaamisestaan. Sellaisillehan Helsingin yliopisto on ainoa arvonmukainen opiskelupaikka, minulle kuitenkin riittää tuo Vanajaveden opisto, varsinkin uusi esite oli erittäin houkutteleva.
    Voisiko Jur.kand. kertoa mitä tarkoittaa sana skribenti?

    Inkeri

css.php