Älä tapa

Keskiviikkona 20.7 oli Hämeen Sanomien mielipideosastolla kirjoitus, joka oli osoitettu minulle. Syy kirjoitukseen oli blogijuttuni erillissodasta, ja Suomen syyllisyydestä Saksan juutalaisvainoon. Kun minulle on kysymys esitetty, niin vastaan siihen. Teen sen mieluummin blogissani, koska tuskin keksin enää mitään uutta juutalaisten kansanmurhasta, ja siihen ei kannata tuhlata mustetta ja paperia.

 Tekstin kirjoittaja kysyi voinko tuomita juutalaisvainoihin osallistuneet, koska jo Luther aikanaan opetti kostamaan tappamalla juutalaisia. Minulla on erittäin vakaa mielipide siitä, että kenelläkään ei ole oikeutta tappaa toista ihmistä uskonnollisista, poliittisista, tai rodullisista syistä. Ihminen on aina vastuussa omista tekemisistään. Tähän perustuu tuomiot sotarikoksista, ei ole puolustus, jos sanoo noudattaneensa käskyjä, tehneensä niin kuin muutkin tekee, tai tietämättömyys siitä ettei niin olisi saanut tehdä.

En kuitenkaan ole huolissani, tai ahdistunut toisessa maailmansodassa tapahtuneista rikoksista ihmiskuntaa vastaan, niistä on aikaa jo yli 60-vuotta. Vaan olen ahdistunut siitä mitä tapahtuu meidän aikanamme. Ihminen ei ole muuttunut historian myötä, vaan on yhtä julma edelleen. Kambodzassa tapahtui 70-luvulla kansanmurha, Pol Potin hallinnon aikana. Lähes koko Kambodzan sivistyneistö tapettiin, ja maasta tuli kuoleman kenttä. Tapahtumista silloinkin tiedettiin muissa maissa, ainakin jonkin verran, mutta mitään oikeastaan asialle ei tehty moneen vuoteen. Naapurimaa Vietnam puuttui sitten asiaan, ja diktaattori saatiin pois vallasta. Siitäkin tapahtumasta on yli 30-vuotta, mutta Kambodzan kansa parantelee haavojaan vielä kauan.

Burmassa diktatuuri aiheutti välillisesti muutaman sadantuhannen burmalaisen kuoleman, kun ei päästänyt kansainvälistä apua tulvien, ja maanjäristyksen aiheuttamaan suurkatastrofiin pari vuotta sitten. Burman oppositiojohtaja Aung San Suu Kyin on vielä saannut säilyttää henkensä, mutta muuten suurin osa oppositiosta on kuollut, tai elää maanpaossa.

Pahin tilanne on Pohjois-Koreassa, maa on lähes kokonaan suljettu. Kukaan ei oikeastaan tiedä mitä rajojen sisäpuolella tapahtuu. Kansa on eristetty täysin muusta maailmasta, radiossa, ja TV:ssä ei ole muita kanavia, kuin hallituksen valvomia. Pohjois-Koreassa on kuollut miljoonia ihmisiä itse aiheutettuun nälänhätään, kaikki ponnistelut tehdään sotateollisuuden hyväksi, mitään ei liikene tavalliseen elämiseen. Kuka ei kuole nälkään vapaudessa, niin se kuolee nälkään, tai teloitetaan lukuisissa vankileireissä. Pohjois-Koreassa voi joutua vankilaan pienemmästäkin rikkeestä, ja välttämättä ei edes tarvita syytä. Vankila olot ovat sitä luokkaa, että siellä on lähes mahdoton selviytyä hengissä. Kansanmurhat ovat siis myös tätä päivää, ja näissä maissa joissa on vapaus, esimerkiksi Euroopassa, pitäsi tehdä paljon enemmän ettei oman kansan tappaminen olisi mahdollista.

Maailman laajuista Mandelapäivää vietettiin 18.7, päivä on nimetty ihmisoikeustaistelijan Nelson Mandelan mukaan. Päivän vietto on lähtöisin Etelä-Afrikasta, ja YK levittää sitä koko maailmaan. Päivän tarkoitus on, että jokainen ihminen tekee sen päivän aikana 67 minuuttia työtä ihmisoikeuksien puolesta. Siksi 67 minuuttia, että 93-vuotias Nelson Mandela on käyttänyt 67 vuotta elämästään taistelemiseen apartheidia vastaan. Minulla meni noin vartin verran tämän tekstin kirjoittamiseen, eli vielä on monta minuuttia aikaa taistella paremman maailman puolesta, jotta oma velvollisuuteni on tehty.

194 kommenttia artikkeliin “Älä tapa”
  1. avatar Jaana Mänty sanoo:

    Kiitos Inkeri! Uskallat kirjoittaa tosi rankasta aiheesta. Amnesty Internationalin sivuilla on paljon faktatietoa Pohjois-Korean tilanteesta. Blogiasi on kiva seurata, toivottavasti muutkin on samaa mieltä.

    Jaana Mänty

css.php