Kiusa se on pienikin kiusa

Tänään koin sen raivostuttavan tunteen, mikä tulee, kun huomaa joutuneensa typerän ilkivallan kohteeksi. Miten pieni asia voi saada monet ihmiset liikkeelle aivan turhaa.

Tänä aamuna, kun olimme työkaverini kanssa menossa työhön kauneushoitolaani, emme saaneetkaan turvalukkoa auki. Yritimme kummankin avaimella moneen kertaan, ja mitään ei tapahtunut. Eipä siinä muuta voinut, kuin soittaa huoltomies apuun, ajattelimme, että lukko oli vanhuuttaan jotenkin rikkoutunut.

Huoltomies kokeili aikansa, eikä hänkään saanut sitä auki. Sitten siihen ehti tulemaan jo kummankin meidän aamun ensimmäiset asiakkaat. Pahoittelin kovasti, että joudumme nyt odottamaan oven takana, että lukkoseppä ehtii paikalle.

Lukkoseppä kertoi olevansa toisella puolella kaupunkia, ja pääsevänsä meitä auttamaan noin tunnin kuluttua. Mietin kuumeisesti miten päivä organisoitaisiin, kun pääsemme aloittamaan tuntia myöhässä. Siinä sitten rupattelimme, neljä naista rappukäytävässä, vain kuluttaaksemme aikaa. Onneksi oli tuo Suomen jääkiekkovoitto, niin puheenaihetta riitti. Lukkoseppä oli kuitenkin nopea, ja tuli jo alle puolessa tunnissa paikalle.

Hän muutaman minuutin temppuili lukon kanssa, ja sai sen auki. Vika löytyi tulitikusta, minkä joku ääliö oli työntänyt lukkoon. Pieni, mitätön asia, ja kuusi ihmistä käytti siihen aikaansa, ja energiaansa. Minä ja työkaverini olimme koko aamun helisemässä, koska aikataulut meni ihan sekaisin. Jouduimme puolipäivää anteeksi pyytelemään viivytyksiä, jonkun muun täysin järjettömän teon takia.

Tämä meille sattunut tapaus oli todella pikkujuttu, mutta se pisti miettimään miten paljon jonkun ihmisen halu tehdä pahaa työllistää toisia. Tässä kohtaa tuli myös taloudellista tappiota firmalleni, lukkosepän laskusta, ja menetetyistä puheluista, joita kuuntelimme rappukäytävässä, pääsemättä palvelemaan asiakkaitamme. Rahallinenkin menetys oli pieni, verrattuna siihen miten paljon yritykset Suomessakin maksavat ilkivallan tuomista haitoista.

On vaikea ymmärtää, mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu, kuka viitsii tehdä jotain vain toisen kiusaksi, edes hyötymättä siitä itse. ja mitä tällaisten tapausten eliminoimiseksi voidaan tehdä? Valvontaa lisätään koko ajan, ja tämän jälkeen myös meillä. Jotenkin mieleeni tulee, että olisiko kuitenkin kasvatuksella, tai kasvatuksen puutteella jotain tekemistä asian kanssa. Kyllähän turha ilkivalta on nykypäivän ongelma, ei isiemme ja äitiemme sukupolvet käyttäneet aikaansa rikkomiseen, ja tuhoamiseen niin kuin tänä päivänä tehdään. Vai olisko jollakin joku muu selitys tähän?

Kommentointi on suljettu.

css.php